Sähkö- ja polttoainelasku käy tulevana talvena monen kuluttajan kukkarolle, ja vyötä joudutaan samasta syystä kiristämään myös rakennusalan yrityksissä. Energiankulutusta laitetaan kuriin kaikilla mahdollisilla keinoilla, mutta kuitenkin niin, etteivät tuotantoprosessit tai tuotteiden laatu niistä kärsi.
Samalla tavoin minimoidaan tuotannossa syntyvää hukkaa ja rasvataan logistiikkaketjujen rattaat mahdollisimman tehokkaiksi ja vähähiilisiksi materiaalihankinnoista työmaatoimituksiin asti.
Tähän saakka vihreää siirtymää ja kiertotaloutta on pyritty vauhdittamaan monenlaisilla säädöksillä ja tavoitteilla, mutta toimialan muutostahti on ollut silti varsin verkkainen. Toisaalta myös urakka on massiivinen: rakentamisen ja rakennusten elinkaaren aikaisista päästöistä kertyy noin kolmannes koko maapallon CO2-taakasta.
Rakennusteollisuus RT:n ympäristö- ja energiajohtaja Pekka Vuorisen mukaan rakennusala ottaakin energiakriisin myötä pitkiä kehitysaskeleita entistä vähähiilisemmän rakentamisen suuntaan.
”Vähähiilisen rakentamisen tiekartta laadittiin jo vuosia sitten. Samaan suuntaan vie myös EU:n taksonomia, jossa kestäväksi luokitelluille rakennus- ja sijoituskohteille on mahdollisuus saada edullisempaa rahoitusta. Kallis energia näyttää kuitenkin olevan säädöksiä ja pykäliä vahvempi muutosohjuri”, Vuorinen toteaa.
Vastuullisuus kiinnostaa myös rahoittajia
Koko Eurooppaa rassaava energiakriisi päättyy aikanaan ja Suomessa tilanteen on ennustettu helpottavan sähkön osalta jo ensi keväänä. Vuorisen mukaan paluuta takavuosien toimintamalleihin ei kuitenkaan ole.
”Oman toiminnan energiatehokkuus sekä hiilijalanjäljen kutistaminen ja mahdollisen hiilikädenjäljen kasvattaminen tuovat suoria säästöjä ja kilpailuetua. Taksonomia tulee ohjaamaan hankkeiden rahoitusta, kun vastuullisuusasioita seuraavat entistä tarkemmin myös asiakkaat ja investorit”, Vuorinen muistuttaa.
Suomalaisrakentajien hän sanoo olevan monessa kohtaa oikealla tiellä. Päästöttömät työmaat ja rakennushankkeisiin liittyvät erilaiset green dealit yleistyvät, isommissa yrityksissä omaksutut käytännöt monistuvat hiljalleen myös pk-sektorille ja digitalisaatiokin etenee varsin vauhdikkaasti.
”Olemassa olevan energiaremonttien merkitys on kaiken kaikkiaan valtava Suomen tavoitellessa hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Niillä säästetyt kilowattitunnit ja CO2-päästöt ovat samalla toimialan hiilikädenojennus muille vähähiilistä energiaa (sähköä) tarvitseville sektoreille”, Vuorinen toteaa.
Yksi iso haaste tulee olemaan infrarakentamisen sähköistäminen ja myös kiertotaloudessa riittää petrattavaa.
”Tämä kriisi on joka tapauksessa hyvä muistutus oman toiminnan tehokkuuden ja omavaraisuuden tärkeydestä”, Vuorinen lisää.
Hukka kuriin joka käänteessä
Kallis energia heijastuu kaikkien rakennusyhtiöiden toimintaan. SRV:ssä ehdittiin kuitenkin tehdä monia kulutusta nipistäviä, energiatehokkuutta parantavia ja päästöjä pienentäviä toimia jo ennen kustannusten nousua.
Kehitysjohtaja Miimu Airaksisen mukaan niiden taustalla ovat yhtiön aiemmin asettamat strategiset tavoitteet elinkaariviisaudelle. SRV:n työmaat ovat olleet jo tämän vuoden alusta lukien nettopäästöttömiä. Koko yhtiön toiminnan on puolestaan määrä olla päästötöntä vuonna 2030.
”Käytännössä se tarkoittaa energiatehokkuuden jatkuvaa parantamista ja päästöttömiä energianlähteitä. Kaikkein tehokkainta on lopulta se energia, joka jää käyttämättä – ja josta ei tarvitse myöskään maksaa”, hän muistuttaa.
SRV:n työmailla energiankulutusta suitsitaan monin eri tavoin. Yksi iso energian kuluttaja on Airaksisen mukaan talviaikainen lämmitys, jossa apuna ovat lämpötiloja ja kosteutta tarkkailevat anturit ja mittarit sekä lämmityksen osastoinnit.
”Tavoitteena on, ettei työkohteita lämmitetä turhaan. Lisäksi työmailla käytetään mahdollisimman paljon uusiutuvaa energiaa. Jos kohteeseen tulee maalämpö, sitä hyödynnetään jo työmaavaiheessa heti kun se on mahdollista. Päästöjä pienentävät myös sähköistetyt työkoneet. Polttomoottoreissa puolestaan käytetään biopolttoaineita”, hän luettelee.
Tärkeitä tekijöitä ovat myös työmaalogistiikka, sujuvat prosessit ja pitävät rakennusaikataulut.
”Mitä pidemmäksi työmaa venyy, sitä enemmän kuluu myös energiaa”, Airaksinen muistuttaa.
Pekka Vuorisen tavoin hän uskoo, että energiatehokkuus, vastuullisuus ja vähäpäästöisyys ovat jatkossa entistä kovempia kilpailutekijöitä, joita edellytetään paitsi lopputuoteilta myös rakentajilta.
”Niiden eteen nyt tehtävä työ kantaa jatkossa varmasti hedelmää”, Airaksinen vakuuttaa.