Elävä, toimiva ja viihtyisä asuin- ja elinympäristö on jokaisen kaupunkisuunnittelijan tavoitteena. Toimivasta lopputuloksesta on kuitenkin vuosien saatossa ollut erilaisia näkemyksiä.
Kun työpaikat aiemmin pakenivat kaupunkien ulkopuolelle ja kehäteiden varsille, ovat ne ilmastonmuutoksen, kaupungistumisen ja digitalisaation myötä palaamassa takaisin kaupunkikortteleihin. Käytännössä siis sinne, missä ihmiset muutoinkin liikkuvat ja asuvat.
Keskusta-alueilla tai muutoin hyvien yhteyksien äärellä olevia toimistotaloja muutetaan asunnoiksi tai niiden viereen rakennetaan asuinkortteleita. Samalla iltaisin ja viikonloppuisin autioksi jääviin kaupunginosiin saadaan uutta eloa. Ne monipuolistuvat ja eläminen tiivistyy sekä kaupunginosan että siihen liikenteellisesti kytkeytyvien osien ympärille.
Myös raideliikenteen kehittämiseen lyödään jatkuvasti lisää panoksia. Helsinki ja Espoo rakentavat Raide-Jokeria, Tampere ratikkaa ja vastaavia suunnitelmia viritellään myös Turussa ja Vantaalla. Uusin hanke on Kalasatamasta Pasilaan -kaupunkikehityshanke, jonka toteutuksessa Destia on mukana.
Älykäs kaupunki tarvitsee älykästä infraa
Tämän trendimuutoksen ovat havainneet myös Destian kaupunkisuunnittelu ja uudet palvelut-yksikköä luotsaava Heidi Erha sekä hankekehitysjohtaja Markus Salmela. Molempien arkista työtä on pohtia, millaisiksi suomalaiset kaupunkiympäristöt tulevina vuosina muokkautuvat.
Kaksikon mukaan ilmastonmuutos, digitalisaatio ja kaupungistuminen ohjaavat entistä selkeämmin kaikkea arkista tekemistä: työntekoa, palveluiden käyttöä ja liikkumista.
”Tämä on nyt koronaviruksen myötä varmasti huomattu lähes jokaisessa kotitaloudessa ja työpaikassa. Teemme ensisijaisesti etätyötä ja asioimme netin kautta. Samalla mietimme entistä tarkemmin omaa liikkumistamme”, Salmela toteaa.
Heidi Erhan mukaan samat ohjurit mullistavat myös infrarakentamista. Toimivat liikenneyhteydet ja sujuvat kulkuväylät ovat toki edelleen jokaisen asuinalueen elinvoimaisuuden valtimo. Niiden rakentamisessa, käytössä ja kunnossapidossa kuitenkin korostuu entistä enemmän asukas-, käyttäjä- ja ilmastonäkökulma.
”Smart City-filosofia vaatii älykästä infraa, jonka kautta saamme tietoa mm. ihmisten liikkumisesta. Sen myötä meille kertyy dataa heidän oikeista tarpeistaan. On hyvä huomata, että emme enää välttämättä kulje koko matkaa yhdellä välineellä, vaan käytämme oman auton lisäksi vaikkapa metroa, junaa, tai polkupyörää. Samalla liikkumisesta tulee palvelua, joka on huomioitava myös kaupunkisuunnittelussa”, hän muistuttaa.
Jätkäsaari ja Kööpenhamina kelpaavat esimerkeiksi
Millainen sitten on tulevaisuuden toimiva kaupunkiympäristö?
Asiantuntijoiden määrittelemänä se on ihmisläheinen, viihtyisä ja helppokäyttöinen. Asukkaiden ääni on huomioitu yhä vahvemmin jo suunnitteluvaiheessa.
Lisäksi se rakentuu liikenteellisiin solmukohtiin yhdistäen asumisen, palvelut ja työpaikat. Kaiken runkona on toimiva ja älykäs infrastruktuuri, jonka pohjalle on helppo luoda uusia kestäviä palveluja asukkaille.
Kaiken kaikkiaan kaupunkikehittäminen vaatii hyvää ”infran tajua.” Onnistuneita esimerkkejä on kuulemma jo olemassa.
”Itse olen ihaillut Kööpenhaminan Nordhavenin vanhoja satamakortteleita, jotka on muutettu viihtyisäksi asuin- ja työpaikka-alueeksi”, Salmela toteaa.
Erha löytää oman esimerkkinsä lähempää Helsingistä, jossa työssäkäyntiä, asumista ja palveluja on alettu yhdistää onnistuneesti eri puolilla kaupunkia.
”Jätkäsaaren kaupunginosa tulee valmistuttuaan näyttämään suuntaa kaupunkirakentamisessa ja rikkomaan positiivisella tavalla perinteistä ruutukaava-ajattelua”, hän ennustaa.