Asuminen ja rakentaminen jättävät jälkeensä varsin mittavan hiilijalanjäljen, mutta alan teknologia, materiaalit ja prosessit ovat kehittyneet viime vuosina pitkin harppauksin.
Käytännössä rakennussektori tuottaa liki 40 prosenttia globaaleista hiilidioksidipäästöistä. Valtaosa päästöistä syntyy rakennusten käytön aikana, loput materiaaleihin sitoutuneesta hiilestä ja rakennustöistä.
Näihin päästöpulmiin on pureuduttu tiukasti myös Saint-Gobain-konsernissa. Globaalisti toimivan ja yli 170 000 henkilöä työllistävän rakennustuotejätin tavoitteena on leikata hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia ja energiankulutusta 15 prosenttia vuoteen 2025 mennessä.
Samalla aikavälillä jätteiden kierrätysastetta nostetaan 50 prosenttia ja prosesseissa syntyviä jätevesilitroja kutistetaan viidesosaan nykyisestä. Hiilineutraaliuteen aiotaan yltää viimeistään vuonna 2050.
Suomessa tuo tavoite saavutetaan vastuullisuuspäällikkö Anne Kaiserin mukaan selvästi tätä nopeammin.
”Pohjoismaat ja Suomi ovat näissä asioissa monia muita edellä. Täällä tavoite voi olla realistinen jo 2035”, Kaiser ynnäilee.
Katse kierrätysmateriaaleihin
Päästöjen kutistaminen ei käy kuitenkaan käden käänteessä, sillä kyse on koko tuotanto- ja kuljetusketjusta raaka-ainelähteeltä työmaalle saakka.
Keskiössä ovat rakennustuoteteollisuuden keskeiset raaka-aineet, joille haetaan kiivaasti korvaavia ja ekologisesti kestävämpiä vaihtoehtoja.
”Kaiken lisäksi niitä tarvitaan varsin nopealla aikataululla. Esimerkiksi betoniteollisuudelle elintärkeä hiekka on käymässä monissa maissa jo vähiin. Sen kuljettaminen maanosasta toiseen ei ole taloudellisesti järkevää eikä myöskään ympäristöllisesti kestävää”, Kaiser huomauttaa.
Ei siis ihme, että rakennustuoteteollisuuden katse on kääntynyt entistä tiukemmin kiertotalouteen ja käytännössä purkujätteen nykyistä parempaan kierrätykseen. Myös Saint-Gobain on vähentänyt vuosi vuodelta neitseellisten raaka-aineiden käyttöä ja korvannut niitä kierrätysmateriaaleilla. Vuonna 2018 pudotus oli globaalisti yli 9 miljoonaa tonnia.
Esimerkiksi ISOVERin lasivillaeristeiden raaka-aineesta noin kaksi kolmasosaa on kierrätyslasia. Gyprocin kipsilevyissä on puolestaan noin viidennes rakennustyömailta ja talotehtailta kerättyä kierrätyskipsiä.
Mineraalivillassa on monia mahdollisuuksia
Yksi merkittävä kehitysprojekti on myös suomalaisten hyppysissä. Viime kesänä käynnistyi Saint-Gobain Finlandin luotsaama WOOL2LOOP-hanke, jonka tavoitteena on löytää mineraalivillajätteelle uusiokäyttöä geopolymeeri-teknologian avulla.
Kemiallisessa prosessissa villajäte muokkautuu takaisin epäorgaaniseksi raaka-aineeksi, jolla voidaan korvata muun muassa sementtiä. Samalla vanha lasivilla voi saada uuden elämän esimerkiksi pihalaattoina, koriste- ja ulkoverhoiluelementteinä, akustiikkalevyinä. Parhaimmillaan tuotteen ”päästöpudotus” voi olla jopa 80 prosentin luokkaa.
EU:n Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitusta saaneessa kolmevuotisessa tutkimushankkeessa on mukana alan toimijoita ympäri Eurooppaa. Suomesta siihen osallistuvat Saint-Gobainin lisäksi Oulun yliopisto sekä kierrätykseen ja jätteenkäsittelyyn erikoistunut Delete Oy.
”Rakennustuoteteollisuuden käyttämät perinteiset neitseelliset raaka-aineet hupenevat ja me haluamme olla yksi kierrätyksen ja kiertotalouden edelläkävijöistä. Mineraalivillan uusiokäyttö vähentää kaatopaikoille päätyvän rakennus- ja purkujätteen määrää, mutta se synnyttää myös uusia teollisia yhteistyöketjuja”, Kaiser muistuttaa.
Digitalisaatio avuksi myös purkutöihin
Purkutyömaalla erotellaan nykyisin toisistaan mm. metallit, puu- ja kiviainekset sekä vaaralliset aineet. Mineraalivillan lajittelu on kuitenkin vaikeaa, sillä useimmiten se hajoaa kaatuvien seinien mukana ja sekoittuu palasina muuhun rakennusjätteeseen.
”Tähän on jatkossa kehitettävä robotiikkaa, jonka avulla purku ja keräys sujuisivat tehokkaammin ja siistimmin. Samalla villajätekin säilyy puhtaampana jatkokäsittelyä varten”, Kaiser toteaa.
Villajätteen keräämisen ohella työtä riittää myös vanhan kiinteistökannan kartoittamisessa. Markkinointijohtaja Viktor Laxin mukaan tässä kohtaa kuvaan astuu myös digitalisaatio ja sen tarjoamat mahdollisuudet.
”Suomessa on mittava kiinteistökanta, mutta siitä on lopulta varsin vähän teknistä tietoa. Ja tämä ongelma korostuu nimenomaan purkukohteissa. Niistä on vaikea tietää etukäteen, mitä seinät lopulta kätkevät sisälleen”, Lax muistuttaa.
Vanhaa manuaalisesti tallennettua rakennusdataa pitäisikin saada korteilta ja paperipiirustuksilta avoimille digialustoille, jolloin ne olisivat entistä paremmin kaikkien tietoa kaipaavien ulottuvilla. Näin purkukohteista tiedettäisiin jo etukäteen, mitä niistä on saatavissa kiertoon ja uusioraaka-aineeksi.
”Se on mittava mutta ympäristön ja kierrätyksen kannalta tärkeä urakka”, Lax painottaa.