EU:n uusi jätedirektiivi edellyttää, että vähintään 70 prosenttia rakennus- ja purkujätteestä päätyisi kaatopaikan ja polton sijaan uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen vuoden 2027 loppuun mennessä.
Tavoitteeseen piti päästä alun perin jo vuosikymmenen vaihteessa, mutta ekopolku on osoittautunut oletettua kivikkoisemmaksi. Lajittelua, kierrätystä ja uusiokäyttöä on toki kehitetty takavuosista, mutta vauhti on ollut liian hidas ja materiaalien hyödyntämisaste on yhä 60 prosentin tasolla.
Ekokaari oy:n ja Rakennuslehden järjestämässä Rakentamisen kiertotalous 2025 -webinaarissa rohdoiksi listattiin muun muassa lajittelun tehostaminen ja entistä tiukemmat ilmoitusvelvoitteet. Lisätäkynä mainittiin taloudelliset kannustimet, joiden myötä materiaalien uusiokäytöstä ja jatkojalostuksesta saataisiin nykyistä houkuttavampi vaihtoehto.
Kaikki lähtee kartoituksesta
Rakennusala tuottaa noin 10 prosenttia Suomen koko jätemäärästä. Valtaosa kertyy korjaus- ja purkutoiminnasta.
”Tuo 70 prosentin hyödyntämistavoite edellyttää purkutöiden parempaa suunnittelua, tehokkaampaa syntypaikkalajittelua ja materiaalien uusiokäyttöä. Eli ehjänä irti ja sellaisena myös uuteen käyttökohteeseen”, tiivisti Suomen ympäristökeskuksen suunnittelija Martin Excell.
Uuden rakennuslain mukaan purkuhankkeista on tehtävä etukäteisilmoitus, jossa arvioidaan työmaan eri jätelajien määrät. Purkutöiden päätyttyä lukemat päivitetään Syken ylläpitämään tietokantaan.
Ilmoitusvelvoitteen hankekohtainen alaraja on 100 kerrosneliötä tai 10 tonnia jätettä. Sen piiriin kuuluvat myös perusparannukset, julkisivuremontit ja linjasaneeraukset, mutta eivät kuitenkaan yksittäiset kylpyhuoneremontit.
Rakennustuoteteollisuus RTT:n vastuullisuusjohtaja Kirsi Martinkauppi painottikin huolella tehtyjen etukäteiskartoitusten ja siirtoasiakirjojen merkitystä.
”Eri jätejakeiden lisäksi työmailla on listattava ja lajiteltava vaaralliset aineet sekä maa- ja kiviainekset. Siirtoasiakirjoista sitten selviää, mitä kaikkea sieltä on lopulta kuljetettu pois”, Martinkauppi listasi.
Dokumentoinnissa petrattavaa
Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Jenni Lehtonen painotti niin ikään työmaalajittelun tärkeyttä, mutta muistutti myös vastuukysymyksistä.
Jätteiden haltijan kontolla on varmistaa, että siirtoasiakirjaan merkatut tiedot ovat oikein ja jäte päätyy asianmukaiseen jatkokäsittelypaikkaan. Lisäksi jätteet saa luovuttaa vain jätehuoltorekisterissä olevalle kuljettajalle.
”Myös jatkokäsittelijältä on löydyttävä tarvittavat toimiluvat”, Lehtonen muistutti.
Hän harmitteli sitä, että siirtoasiakirjoja jätetään edelleen tekemättä tai niiden tiedot ovat puutteellisia.
”Samalla meiltä puuttuu tieto purkujätteen todellisesta määrästä, mikä hankaloittaa paitsi kierrätystä myös raportointia.”
Ekokaaren toimitusjohtajan Aki Koivulan mukaan 70 prosentin uusiokäyttötavoite on täysin realistinen. Se edellyttää tarkkuutta etenkin työmailla.
”Kun purkukohteiden ja uudisrakentamisen jätehuolto suunnitellaan huolellisesti, myös erilliskeräys helpottuu. Ohjeiden mukaan lajiteltu jäte on helpommin hyödynnettävissä”, Koivula muistutti.