Ilmoitus

Rakennusala opettelee luontokumppanuutta

Luonto on saanut perinteisesti väistää aluekehityksen ja rakentamisen tieltä. Niukentuvien raaka-aineiden, ilmastonmuutoksen ja kiihtyvän luontokadon myötä tämä tie on kuitenkin kuljettu pian lop-puun. Rakentajille se tarkoittaa sitä, että ympäröivä luonto ja sen monimuotoisuus on huomioitava entistä tarkemmin jo suunnitteluvaiheessa.

Kirjoittaja(t)

Rakentamisella on tutkitusti merkittäviä ympäristövaikutuksia. Myös luonnonvarojen kulutuksesta noin puolet liittyy rakennettuun ympäristöön.

Toimialan suurin paine luontoa kohtaan kohdistuu kaupungistumisesta ja taajamien laajenemisesta, liikenneväylien rakentamisesta, energiantuotannon vaatimasta infrastruktuurista sekä rakennetun ympäristön elinkaaren aikaisista biodiversiteettivaikutuksista.

Luonnolle kertyy rasitustaakkaa myös erilaisten rakennusmateriaalien valmistuksesta. Vaikka korvaavia komponentteja haetaan mm. materiaalien kierrätyksestä, joudutaan niissä edelleen hyödyntämään luonnonvaroja, kuten erilaisia kiviaineksia ja vettä.

Päästöjä ja ympäristörasitusta kertyy myös raaka-aineiden ja lopputuotteiden kuljetuksista, vaikka niitä yritetään optimoida mahdollisimman pitkälle.

Rakennustyöt sovitettava luonnon rytmiin

Nopeasti kasvaneisiin ja mittaviin ympäristöhaasteisiin on toki herätty myös rakennusalan sisällä. Rakennusteollisuus RT:n johtajan Juha Laurilan mukaan rakentamisessa on otettu viime vuosina monia askeleita oikeaan suuntaan.

Työsarkaa on silti riittämiin.

”Rakentamisessa ylivoimaisesti suurin luontovaikutus syntyy siitä, kun otamme luonnolta tilaa omaan käyttöömme. Tätä tarvetta vähentää tiivistyvä kaupunkirakentaminen ja vanhojen tonttien hyödyntäminen. Rakennusmaata myös käytetään juuri sen verran kuin sitä tarvitaan. Sekin säästää luontoa”, hän muistuttaa.

Aiempaa vihreämmät painotukset näkyvät Laurilan mukaan alkaneet etenkin uudemmilla asuinalueilla. Verrattuna vaikkapa vuosituhannen vaihteen rakennuskantaan, niissä on enemmän istutuksia, viheralueita sekä lähiluontoa ja kiertotaloutta tukevia ratkaisuja.

”Käytännössä viherrakentaminen ja maisemointi ovat tänä päivänä kiinteä osa rakennusprojektia olipa kyse asuinalueesta, väylästä tai ratahankkeesta”, hän muistuttaa.

Tänä päivänä esimerkiksi linnut saavat yhä yleisemmin pesäpuita ja -pönttöjä, pörriäiset kasveja ja kukkia, luonnonmukaisia piennaralueita ja jopa pesälaatikoita. Samalla pyritään huomioimaan myös luonnon oma kiertokulku – kuten lintujen pesintäaika tai kalojen kutuajat – ja rytmittämään rakennustöitä sen mukaan.

”Ero kymmenen vuoden takaiseen on huomattava myös materiaalituotannon puolella. Esimerkiksi kiviaines-, eriste- ja betoniteollisuus ovat tuoneet markkinoille alati ympäristöystävällisempiä ja luonnonvaroja säästäviä tuotteita”, Laurila kiittelee.

Sorakuoppien kasvilajisto ja avoin, paahteinen mikroilmasto tarjoavat perhosille suotuisia elinympäristöjä. Kuva: Jarmo Nieminen

Nollasummapeliin kaivataan lisää mittareita

Luonnon näkökulmasta laiva kääntyy kuitenkin edelleen liian hitaasti ja Laurilakin myöntää, että monia korjausliikkeitä olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin. Etenkin luonnon monimuotoisuuden osalta seinät alkavat olla jo auttamatta vastassa.

”Rakennusalan edelläkävijäyritykset ovat toki jo liikkeellä, mutta panoksia on lisättävä entistä laajemmalla rintamalla”, Laurila sanoo.

Teeman käsittelyä ovat hankaloittaneet jäykät asenteet sekä tietotaidon ja välineiden puute. Myös tavoitteenasettelu ja mittaaminen ovat jääneet monessa kohtaa puolitiehen.

”Kyse on todella vaikeasta nollasummapelistä, jossa on huomioitava vähähiilisyys, kiertotalous, lähiluonto ja biodiversiteetti sekä ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Jos perinteisten tehokkuusmittarien rinnalle löydetään muitakin toimivia vaihtoehtoja, niin kyllä insinöörit tämän ongelman vielä ratkaisevat”, hän vakuuttaa.

Entä mitä tavallinen omakoti- tai rivitaloasuja voisi sitten tehdä tonttinsa biodiversiteetin eteen?

”Ainakin herätä huomaamaan, että perinteiselle pihanurmikolle on olemassa luonnon kannalta parempiakin vaihtoehtoja”, Laurila vinkkaa.


Rakentajien korjaavia toimia

Rakennusteollisuus RT on omassa biodiversiteettiselvityksessään koonnut yleiskuvan rakennusalan luontovaikutuksista ja kartoittanut näiden vähentämiseksi vapaaehtoisia toimia, joita ovat esimerkiksi seuraavat:

Maankäytön osalta on vältettävä rakentamista arvokkaalle luontoalueelle, vähennettävä ympäristöhaittaa sijoittelulla ja suunnittelulla sekä ennallistettava vahingoittunutta luontoa.

Luonnonvarojen käytössä vältetään kestämättömien raaka-aineiden hankintaa ja hyödyntämistä. Samalla panostetaan hukan minimointiin.

Ilmastonmuutosta jarrutetaan rakennetun ympäristön energiatehokkuudella, kestävillä energiamuodoilla ja energiaomavaraisuudella.

Saastumista ehkäistään välttämällä kemikaaleja ja valitsemalla vähiten haitallisia vaihtoehtoja. Mahdolliset jäte- ja valumavedet puhdistetaan ja neutraloidaan.

Vieraslajien leviämistä ehkäistään minimoimalla maamassojen siirtelyä ja poistamalla jo levinneitä vieraslajeja vaikutusalueelta.

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi