Rakennusalalla on käsissään harvinaisen haastava kohtaanto-ongelma. Alan koulutus näet vetää heikoiten niillä paikkakunnilla, joissa osaajille olisi kaikkein kovin kysyntä.
Rakennusteollisuus RT:n tekemän selvityksen mukaan rakentajille riittäisi töitä etenkin Helsingin, Tampereen ja Turun seuduilla, jonne keskittyy noin puolet koko Suomen rakennuspanoksista. Siitä huolimatta entistä harvempi peruskoulunsa päättävä nuori hakeutuu kyseisillä alueilla rakennusalan opintoihin tai asettaa sen yhteishaussa kärkikolmikkoon.
Esimerkiksi Helsingissä vain kuusi prosenttia ikäluokasta suuntaa peruskoulun jälkeen rakennusalalle, kun vastaava osuus on pienemmillä paikkakunnilla jopa 40 prosenttia.
Taustalla tiedonpuutetta
Rakennusteollisuus RT:n yhteiskuntasuhdepäällikkö Lauri Pakkanen on tilanteesta huolissaan, mutta ei suinkaan heitä kirvestä kaivoon. Hänen mielestään kyse on pitkälti tiedon puutteesta ja asenteista, joiden myötä rakennusalan yleinen imago ja mielikuvat pysyvät sitkeästi takavuosien tasolla.
”Monen nuoren mielessä rakennustyömaa on edelleen vain savinen kuoppa, jossa on tarjolla raskasta ruumiillista työtä sään armoilla. Sahoja, vasaroita ja lapioita tarvitaan toki edelleen, mutta entistä isompi osa työstä tehdään pädeillä ja digitaalisessa ympäristössä. Rakennusalan ammattilainen voi löytää itsensä myös kiertotalouden puolelta tai vaikkapa vaativista entisöintitöistä”, hän muistuttaa.
Vetovoiman osalta lukio mielletään edelleen selkeimmäksi ja usein ainoaksi väyläksi korkeakouluun ja sen jälkeen esimies- tai asiantuntijauralle. Vastaava reitti on kuitenkin tarjolla tänä päivänä myös ammattikoulujen kautta ja tämä viesti pitäisi Pakkasen mukaan saada paremmin perille myös nuorten vanhemmille.
”Itse asiassa tätä kautta alalle tulevat ne kaikkein halutuimmat osaajat, sillä heille on karttunut myös käytännön kokemusta työmailta ja projekteista. Ja totta kai tarvitsemme alalle entistä enemmän myös naisia”, Pakkanen muistuttaa.
”Tässä on peiliin katsomisen paikka. Emme ole onnistuneet kertomaan nuorille tarjolla olevista ura- ja työmahdollisuuksia yhtä hyvin kuin monet muut alat. Eikä rakentamiseen liittyvä negatiivinen uutisointi ole tilannetta ainakaan helpottanut”, hän lisää.
Myös infra-alalla on töitä riittämiin
Osaajista on kova pula myös infra-alalla, jolta poistuu pelkästään eläköitymisen vuoksi vuosittain noin 1200 käsiparia. Uusia ammattilaisia alalle valmistuu samaan aikaan noin 600 vuodessa.
Maanrakennusalan neuvottelukunta MANK ry:n projektipäällikön Antti Knuutilan mukaan kovin kysyntä on projektipäälliköistä, joiden puute on seurausta 1990-luvun koulutussupistuksista.
”Urakoinnissa näkyy puolestaan työnjohtajapula, joita tarvitaan muun muassa pohjanvahvistamisessa, ratarakentamisessa sekä betoni- ja purkutöissä. Lisäksi isommat hankkeet tuovat aina mukanaan uuden henkilöstön kysyntäpiikin. Nyt on jo nähtävissä ratarakentamisen kasvu, joten siitä kiinnostuneita nuoria ja sitä palvelevia koulutusratkaisuja tarvittaisiin lisää”, Knuutila muistuttaa.
Haaste on tässäkin pitkälti viestinnällinen. Infra-alan on pystyttävä kirkastamaan entistä paremmin omat vahvuutensa: työtä on Knuutilan mukaan riittämiin, se on monipuolista ja urakehitys voi olla nopeaa.
”Lisäksi työ on todella merkityksellistä, sillä infralla vaikutetaan meidän kaikkien turvallisuuteen, elämänlaatuun, päästöihin ja elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksiin”, hän muistuttaa.
Koulutuksessa olisi tärkeää muistaa perusasiat ja perinteinen insinööriosaaminen, jonka päälle rakennetaan osaamista myös kestävästä kehityksestä ja digitalisaatiosta.
”Tässä tarvitaan elinikäistä oppimista ja tarpeet täyttävää täydennyskoulutusta. Samalla täydennyskoulutuksesta on tehtävä entistä tärkeämpi osa työuraa.”
Työmaista tietoa sitä kaipaaville
Eteenpäin katsoo myös Rakennusteollisuuden koulutuskeskus RATEKOn projektipäällikkö Janne Suntio. Hän muistuttaa, että ammatinvalinta on etenkin peruskoulua päättävälle nuorelle haastavaa – harvalla 16-vuotiaalla on selkeää käsitystä siitä, mitä elämältään haluaa.
”Osalle ajatus työelämästä voi olla suorastaan ahdistava ja saa heidät miettimään, jaksavatko edes tehdä joka päivä töitä”, Suntio toteaa.
Rakennusalan maine vaatii muodostuakseen kokemuksia, kun taas mielikuvat pystyvät muodostumaan ilmankin. Rakennusteollisuuden järjestämissä Avoimet työmaat -päivissä nuorille tarjotut hyvät kokemukset synnyttävät maineen ja luovat vetovoimaa, joka vetää puoleensa potentiaalisia osaajia.
Ainoa lääke kiinnostavuuden ja tiedon lisäämisen on kohdata nuoret kasvokkain ja mennä juttusille. Työmailta saadut hyvät kokemukset luovat positiivisia mielikuvia ja vetovoimaa, joka houkuttaa myös potentiaalisia osaajia.
”Tämä voi tuntua alkuun vaikealta, sillä meillä on ollut tapana aidata työmaat, lukita portit ja voivotella sitten montun pohjalla, kun kukaan ei tänne halua”, Suntio naurahtaa.
Tärkeällä sijalla ovat hänen mukaansa myös oppimisympäristöt, joissa satsataan uudella tavalla opiskeluviihtyvyyteen. Esimerkiksi tästä uudesta ajattelusta Suntio nostaa Stadian kampuksen Helsingin Myllypurossa. Kortteliin syntyy osaamiskeskittymä, jossa yhdistyvät ammatillinen toinen aste ja ammattikorkeakoulun tarjoama koulutus.