Helsinkiläinen tietokirjailija Rinna Saramäki julkaisi alkuvuodesta kirjan 250 ilmastotekoa. Otavan kustantama opus tarjoaa lukuisia vinkkejä, joilla omaa hiilijalanjälkeä voi kutistaa sekä arkena että vapaa-aikana.
Listalta löytyy myös monia asumiseen liittyviä säästökeinoja, muun muassa asunnon lämpötilan pudotusta, veden säästämistä, sähkölieden ja -uunin tehokasta käyttöä, ikkunoiden tiivistämistä sekä ylipäätään energian tuhlailun välttämistä.
Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035 ja sen saavuttaminen edellyttää mittavia päästöpudotuksia myös asumisessa ja rakentamisessa. Ei siis ihme, jos patteriventtiilien vääntely tai suihkuhanan vaihto voi tuntua yksittäisen kuluttajan kannalta mitättömältä ja jopa tarpeettomalta ekoteolta.
Pienilläkin puroilla on merkitystä
Tämän tiedostaa myös Saramäki. Silti hän jaksaa muistuttaa, että isotkin säästöt kertyvät lopulta pienistä puroista. Ja silloin myös marginaalisilta tuntuvilla teoilla on merkitystä – etenkin jos ne kertautuvat.
”Asun itse vanhassa, yli sadan asunnon kerrostalossa. Jos jokainen pudottaisi asuntonsa sisälämpötilaa esimerkiksi yhdellä asteella, niin kyllä sillä olisi jo merkitystä. Taloyhtiön energialasku pienenee ja samalla myös hiilijalanjälki kutistuu”, Saramäki toteaa.
Tietokirjailija on istunut vuodenvaihteesta lähtien taloyhtiönsä hallituksessa ja tunnustaa silmien avautuneen entisestään.
”Jos jossakin voi tehdä konkreettisia ja merkittäviä ilmastotekoja, niin taloyhtiön hallituksessa. Parhaimmillaan olet päättämässä koko korttelin tai asuinalueen asioista”, hän muistuttaa.
Saramäen taloyhtiössä pohditaan parhaillaan mm. hulevesijärjestelmien uudistamista. Samalla on noussut esiin ajatus, että siihen kannattaisi yhdistää muitakin taloteknisiä remontteja. Pohdinnassa ovat myös keinot, joilla voitaisiin vähentää lämpimän veden ja sähkön kulutusta.
”Esimerkiksi yleisissä tiloissa ja rappukäytävissä voisi pudottaa lämpötiloja ilman, että se haittaa asumista. Siinäkin säästö on pidemmällä aikajänteellä ihan merkittävä”, Saramäki muistuttaa.
Energiatehokkuus on myös omaisuudenhoitoa
Merkittävä osa kiinteistöistämme on rakennettu 1960-80 -luvuilla. Monilla niistä on edessään mittavia korjausinvestointeja, joita on saatettu on pantata vuosi toisensa jälkeen eteenpäin.
Tietokirjailijan ja ”taloyhtiöaktiivin” mielestä tähän nuukailuun ei enää ole varaa, mikäli kiinteistöt aiotaan pitää kunnossa ja niiden halutaan säilyttävän arvonsa myös tulevina vuosina.
”On hyvä huomata, että monilla koko omaisuus on kiinni asunnossa. Siksi omasta taloyhtiöstä, sen kunnosta ja energiankulutuksesta kannattaa pitää huolta. Se tuntuu suoraan omassa kukkarossa.”
Ja huolenpidossa katseen pitää olla tiukasti eteenpäin. Vuotavat hanat, roikkuvat räystäät, reistailevat lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmät ja vetoisat ikkunat ovat usein merkki siitä, että säästöjä on tehty edullisen hoitovastikkeen varjolla väärässä paikassa. Samalla myös kunnossapitoa on laiminlyöty.
”Lisäksi korjauksissa on halvimman vaihtoehdon sijaan valittava ratkaisuja, jotka ovat kestäviä ja järkeviä vuosia eteenpäin”, Saramäki opastaa.
Kuinka sitten lähteä liikkeelle, jos haluaa tehdä omassa taloyhtiössään ilmastotekoja?
”Tärkeintä on olla aktiivinen eli pitää kotitalossaan silmät auki, havainnoida puutteet ja kertoa niistä saman tien eteenpäin. Kannattaa tulla myös talkoisiin ja yhtiökokouksiin ja esitellä siellä omia ideoita.”
