Maisema-arkkitehtuurin opiskelija Alli Hurmola kartoittaa diplomityössään rakennetun ympäristön monimuotoisuutta edistäviä menetelmiä asemakaavoituksesta rakentamiseen saakka. Huomio on rakennusten koko elinkaaressa.
Erityisesti syynissä ovat Helsingin Kuninkaantammen keskustakaava ja kolme toteutunutta rakennushanketta kaavan alueelta.
Alli Hurmolan mukaan voisimme tehdä kaupungeissa paljon luonnon eteen.
”Luonnon monimuotoisuuden lisääminen tarkoittaisi, että säilyttäisimme jo olemassa olevaa monimuotoista luontoa aina maaperästä kasveihin saakka ja lisäisimme kaupunkeihin runsaasti kotoperäistä kasvillisuutta. Näin varmistaisimme sekä lajikirjon että kunkin lajin geneettisen monimuotoisuuden”, Hurmola perustelee.
Tarvitaan asennemuutosta
Kaupunkilaisten mielessä särmästi leikattu nurmikko voi tarkoittaa hyvin hoidettua kaupunkitilaa ja niitty puolestaan punkin puremaa.
”Päättäjät haluavat vastata asukkaiden toiveisiin. Samalla takaraivossa kalvaa huoli kustannuksista, joita luonnon monimuotoisuuden edistämisestä aiheutuisi”, Hurmola pohtii.
Todellisuudessa lajikirjon turvaamisen ei tarvitse aina maksaa ekstraa. Hyvällä suunnittelulla voidaan esimerkiksi sovittaa uudet rakennukset maastonmuotoihin siten, että tontilla olevan kasvillisuuden lisäksi säästyy euroja.
”Tilaajilta ja kuntien päättäjiltä vaaditaan rohkeutta irrottautua totutuista ratkaisuista ja hyödyntää suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden ammattitaitoa.”
Monimuotoisuus palvelee myös ihmisiä
Rakentaminen on aina tasapainottelua erilaisten tavoitteiden välillä, mukaan lukien luontoarvot. Pitää pystyä pitämään kustannukset ja aikataulu kurissa tinkimättä laadusta tai siitä, että lopputulos vastaa käyttäjien tarpeisiin – myös vuosikymmenten päästä.
Lajikirjo rakennetussa ympäristössä palvelee yllättävillä tavoilla ihmisenkin viihtyvyyttä. Kun emme esimerkiksi menetä koko kadun puustoa sienitaudille kertarysäyksellä, hellekesät ovat miellyttävämpiä ja asunnot pysyvät viileämpinä.
”Kaupungin asukas tai asunnon ostaja saa vaatia monimuotoisuusajattelua kunnilta ja rakennushankkeeseen ryhtyviltä”, Hurmola rohkaisee.
Yritykset ja julkishallinto ovat havahtumassa siihen, että lajikirjoa tarvitaan rakennettuun ympäristöön. Eikä tulevaisuutta rakennettaessa tarvitse olla joko ihmisen tai koppakuoriaisen puolella – olemme samassa joukkueessa.
Tiekartta ohjaa tuottamaan luonnolle enemmän hyötyjä kuin haittoja
Alli Hurmolan lopputyö kytkeytyy Rakennusteollisuus RT:n koostamaan rakennusalan biodiversiteettitiekarttaan, jonka päämääränä on luontopositiivisuus. Se tarkoittaa paitsi luonnolle aiheutettujen haittojen välttämistä, myös luonnon tukemista ja elvyttämistä. Käytännössä nämä näkyvät esimerkiksi luontoa säästävänä rakentamisena tai niitty-, keto- ja paahdeympäristöinä kaupunkien viheralueilla. Tiekartta yksilöi konkreettisia toimia kiinteistö- ja rakentamisalan eri osapuolille, kuten kaavoittajille, tilaajille, suunnittelijoille ja rakentajille.
Katso käytännön esimerkkejä luontoa huomioivasta rakentamisesta www.rt.fi/luontoahuomioiden
Tutustu tiekarttaan www.rt.fi/luonto