Tärkeintä on, että kaikki työntekijät lähtevät tänäänkin töistä kotiin ehjänä ja terveenä. Tässä tiivistyy rakennusliike Lujatalon vastuullisen työturvallisuusajattelun ydin.
”Jokainen ihminen on arvokas, eikä meillä ole parempaa tapaa osoittaa sitä työntekijöillemme kuin tehdä kaikkemme työturvallisuuden hyväksi. Emme tingi siitä yhtään. Kun työmme sujuu turvallisesti ja laadukkaasti, siitä hyötyvät myös rakentamiemme asuntojen ostajat”, sanoo toimitusjohtaja Harri Savolainen.
Lujatalo on saanut turvallisuustyöstään paljon palkintoja. Niitä tärkeämpänä Savolainen pitää kuitenkin sitä, että yrityksen turvallisuuskulttuuri on jatkuvasti kunnossa ja sitä halutaan kehittää yhdessä.
”Säännöt, sertifikaatit ja suojaimet ovat tärkeitä turvallisuuden peruspilareita siinä missä alan hyvät käytännöt ja työntekijöiden perehdyttäminenkin. Kaiken perustana on kuitenkin turvallisuuskulttuuri. Se vaatii jokaisen lujalaisen ja meidän alihankkijamme sitoutumista samoihin tavoitteisiin joka hetki hankkeiden suunnittelusta lähtien”, Savolainen sanoo.
Hyvässä turvallisuuskulttuurissa riskejä tarkkaillaan ja niihin puututaan herkeämättä. Jokainen sattunut työtapaturma myös analysoidaan ja virheistä opitaan.
Käytännön oppia turvapuiston rasteilta
Koska käytäntö opettaa parhaiten, riskienhallinnassa hyödynnetään rakennusalan turvapuistojen harjoitusrasteja. Työturvallisuuden koulutusradalla esimerkiksi demonstroidaan sitä, miten betonimassa siirretään letkua pitkin autosta kohteeseen turvallisesti. Kun paksussa letkussa on kova paine, letkun tukkeutuminen saattaa halkaista sen. Simulaatio näyttää, miten käy, jos letku halkeaa: työntekijä voi lentää paineen vuoksi metrien matkan.
Työturvallisuuden jatkuva kehittäminen edistää liiketoimintaa, tehostaa työskentelyä ja vähentää henkilöstön vaihtuvuutta. Vaikka tärkeimpiä työturvallisuuden vaikutuksia ei Savolaisen mielestä voi mitata euroilla, numeroita tarvitaan matkalla tilanteen parantamiseen.
”Nyt tavoitteenamme on korkeintaan 7,5 tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohti. Viime vuonna luku oli 13. Tämä työ ei lopu koskaan, sillä vaikka tänään olisi tapaturmaton päivä, huomisen haasteista ei tiedä vielä kukaan.”