Tulevaisuudessa on luvassa ikäviä yllätyksiä, mikäli digitalisaation mahdollisuuksista innostutaan KIRA-alalla ilman, että sen luomat turvallisuusuhat tunnistetaan ja tunnustetaan. Niin toteaa digitaaliseen turvallisuuteen suunnatut uudet RT-ohjekortit käsikirjoittanut Ari Järvinen.
Riskienhallintaan perehtynyt Järvinen katsoo, etteivät uhat kiinteistöliiketoiminnassa ole Suomessa vielä realisoituneet Pohjois-Amerikan tapaan.
”Siellä digitalisaation etujen tavoittelussa on turvallisuus jäänyt vähemmälle huomiolle ja nyt kärsitään siitä koituneista harmeista.”
Rakennustiedon julkaisemat uudet ohjekortit sisältävät Järvisen mukaan melko kattavan läpileikkauksen siitä, miten digitaalinen turvallisuus tulee huomioida rakennuksen suunnitteluvaiheesta aina ylläpitoon asti.
Ohjeiden tulisi tulla tutuiksi niin rakennushankkeen tilaajille, suunnittelijoille, rakennuttajille, rakennuttajakonsulteille kuin myöhemmin kiinteistön ylläpidosta vastaavillekin. Ohjeet ovat tärkeitä myös kiinteistöjen omistajille. Millaisia riskejä erilaisissa ratkaisuissa käytännössä piilee?
”Kirjo on laaja. Tietoturvallisuuden kanssa voidaan joutua ongelmiin jo pelkästään veden kulutusta mitattaessa ja laskutettaessa tai rakennukseen huoltoon liittyvässä raportoinnissa”, Järvinen vastaa.
Älytalo voi siis olla riskitalo. Mitä enemmän mittaamista, dokumentointia, tiedonsiirtoa ja tiedon jakamista hyödyntäviä ratkaisuja, sitä enemmän mukana on oltava digiturvallisuuden asiantuntemusta.
Järvinen korostaa, ettei esimerkiksi yksittäinen mittaustieto välttämättä tuo säröjä turvallisuuteen, mutta vaara vaanii, jos tietoja kerätään ja tallennetaan pitkään ja kun tietoa jaetaan.
Uhkia voi piillä hyvin arkisissakin ratkaisuissa.
”Ovikamera voi lähettää kuvaa ja ääntä ovelta asuntoon, mutta myös toisin päin. Palveluun liittyy väärinkäytön mahdollisuus. Sitä riskiä minä en ainakaan haluaisi omaan kotiini”, Järvinen sanoo.
23.11.2020 järjestetään Digiturvallinen rakennus -webinaari, lisätiedot https://bit.ly/2Y31BtE