Kirjoittaja: Elli Kinnunen, kestävän kehityksen teknologiavastaava, A-Insinöörit
Rakentamisen hiilipiikin leikkaus on nähty yhtenä keinona ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka päästöjen vähentämisellä on kiire, se ei saa kostautua rakennuksen pitkän elinkaaren aikana.
Rakentamisen päästöjä vähennettäessä on tarkasteltava yhtä aikaa vähähiilisyyttä ja pitkäaikaiskestävyyttä. Parhaassa tapauksessa niiden välillä ei tarvitse tehdä kompromisseja, vaan rakennus on sekä toteutusvaiheessa hiilipihi että elinkaarilaadultaan kestävä.
Hiilipiikin kasvattaminen rakentamisvaiheessa voi olla perusteltua, jos sillä saavutetaan parempi kestävyys tai parannetaan rakennuksen muita tärkeitä ominaisuuksia. Sen sijaan alun pieni hiilipiikki, mutta heikompi pitkäaikaiskestävyys on riskialtis valinta niin tulevaisuuden korjaustarpeen, päästöjen kuin muidenkin tekijöiden kannalta.
Esimerkiksi ääneneristävyyden parantaminen tarkoittaa yleensä massiivisempaa rakennetta, eli lisää materiaalia ja siten päästöjä. Viihtyisyyden, terveellisyyden ja turvallisuuden eri tekijät sekä kokonaistaloudellisuus ovat kaikki olennaisia kestävän rakentamisen kriteereitä.
Lisäksi tärkeiksi elinkaarilaadun osiksi ovat kiertotalousajattelun myötä nousseet muunneltavuus sekä käytöstä poistettavien materiaalien kierrätettävyys ja rakennusosien mahdollinen uusiokäyttö. Nämä edellyttävät aiempaa luotettavampaa tuotetietoa muun muassa materiaalien ja tuotteiden sisältämistä haitta-aineista sekä hyödyntämispotentiaalista.
Rakennuksen elinkaaristen päästöjen syntymiseen voidaan merkittävimmin vaikuttaa suunnitteluvaiheessa. Se vaatii jatkossa tarkempia tuotetietoja sekä hiilijalanjäljen arvioinnin ja energiatehokkuuden suunnittelun parempaa yhteensovittamista. Tämä korostuu säärasituksen kasvaessa ilmastonmuutoksen vuoksi, mikä tarkoittaa vaikkapa kosteuskuormien lisääntymistä ja huonelämpötilojen hallintaa.
Muuntojoustavauus tarkoittaa puolestaan pidempää käyttöikää ja siten pienempiä päästöjä. Myös vaatimukset muuntojoustavampaan rakentamiseen voidaan varmistaa jo suunnitteluvaiheessa esimerkiksi ääneneristävyyden ja paloturvallisuuden normaalia korkeammalla tasolla.
Mikä ihmeen hiilipiikki?
”Hiilipiikillä” tarkoitetaan rakennuksen elinkaaren alussa rakennusmateriaalien valmistuksesta ja rakennustyöstä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä. Sen suhteellinen osuus tulee kasvamaan koko elinkaarisissa päästöissä, sillä rakennusten energiankäytön päästöjen oletetaan tulevaisuudessa pienenevän radikaalisti etenkin sähkön nopean vähähiilistymisen myötä.
Hiilipiikin ja sen leikkaamistarpeen toi keskusteluun ympäristöministeriö esittäessään rakentamisen päästöille tarvittavaa rakennustyyppikohtaista raja-arvo-ohjausta. Koska rakennushankkeilta vaadittavassa ilmastoselvityksessä esitettävän hiilijalanjäljen tulisi alittaa asetustasoiset raja-arvot, ohjaus kohdistuisi etenkin rakennusmateriaalien valintaan ja tapauskohtaisesti myös lämmitysmuotojen valintaan.
Ympäristöministeriö jättää pientalot vaatimuksen ulkopuolelle perustellen sitä sillä, että niistä suurin osa jo tehdään vähähiilisistä rakennusmateriaaleista. Näin siis puurakentaminen on jo ennalta määritelty päästöiltään pieneksi.
Yksittäisen rakennuksen tasolla rakentamisvaiheen päästöt voivat nousta puoleen koko elinkaaren aikaisesta hiilijalanjäljestä, jos käytetään vähäpäästöisiä energiamuotoja. Kaiken uudisrakentamisen yhteenlasketut vuotuiset päästöt eivät silti edusta kuin muutamaa prosenttia Suomen kokonaispäästöistä.
Vähähiilisen rakennusteollisuuden tiekartan*) mukaan kolme neljäsosaa koko rakennetun ympäristön päästöistä muodostuu yhä olemassa olevan rakennuskannan käytön aikaisesta energiankulutuksesta.
*) www.rakennusteollisuus.fi/tiekartta
