Päässäni on VR-lasit, jotka piirtävät verkkokalvoilleni kuvaa kolmiulotteisesta virtuaalihuoneesta. Valitsen langattomalla peliohjaimella Työterveyslaitoksen (TTL) Virtuario-sovelluksen, ja pääsen siirtymään virtuaalihissillä avokonttoriin, missä tehtävänäni on bongata turvallisuuspuutteita. Sovellus antaa positiivisia kommentteja, jos löydän esimerkiksi esteellisen poistumistien tai puuttuvan palosammuttimen.
Kaiken ikäisille
Etenkin nuoret ovat kaivanneet tietokonepeleistä tuttua pelillistämistä työelämään, mutta vanhemmatkin työntekijät ovat TTL:n tutkimusinsinööri Kristian Lukanderin mukaan yleensä suhtautuneet myönteisesti edellä kuvatun kaltaisiin virtuaalisiin oppimisympäristöihin – tai ainakin sen jälkeen, kun ovat kokeilleet niitä.
TTL alkoi kehittää Virtuario-sovellusta MOSAC-hankkeessa (Modern Safety learning in Construction Industry). Hanke toteutettiin vuosina 2018–2020, ja siinä oli mukana kahdeksan rakennusalan yritystä sekä 120 työntekijää. Yhteistyötä tehtiin myös Rakennusteollisuus RT:n sekä aluehallintoviraston kanssa, ja pääasiallisena rahoittajana toimi Työterveysrahasto.
MOSAC-hankkeessa vertailtiin keskenään työntekijöiden kokemuksia virtuaalisista ja perinteisistä luentoympäristöistä siten, että molemmissa oli samanlaiset oppimissisällöt.
” Työntekijöiden kokemus erityisesti omasta turvallisuuskyvykkyydestä oli parempi VR-ympäristössä kuin luentoympäristössä. Heille jäi VR-ympäristöstä myös pysyvämpi muistijälki koulutuksesta”, Lukander tiivistää tutkimustuloksia.
Hän arvioi, että osa koulutuksista on siirtymässä melko nopealla tahdilla virtuaaliympäristöihin. Osaltaan kehitystä ruokkii se, että VR-teknologia on kehittynyt vauhdilla eteenpäin. VR-lasit ovat aiempaa helppokäyttöisempiä, kevyempiä ja edullisempia. Hyvät VR-lasit saa Lukanderin mukaan tänä päivänä noin 500 eurolla.
Käytännön oppimiseen
”VR:n mahdollisuuksia voidaan koulutuksissa hyödyntää ketterästi etenkin, jos keskitytään käytäntöihin ja koulutetaan oppijan oman toimijuuden kannalta keskeisiä opittavia asioita. Teoriaopintoja VR-ympäristöihin ei kannata siirtää.”
MOSAC-hankkeessa koulutuksen teemoja olivat joko pöytäsirkkelin käyttö tai korkealla työskentely ja nostotyö. Yksi tutkimukseen osallistuneista yrityksistä oli Stara, jonka työmaalla TTL:n työntekijät kävivät seuraamassa sirkkelillä sahaamista mallintaakseen turvallisen työsuorituksen. Hankkeeseen osallistui 15 Staran työntekijää, joista noin puolet osallistui VR-opetukseen ja puolet luento-opetukseen.
”Pääsääntöisesti VR-oppimiseen suhtauduttiin positiivisemmin ja innokkaammin kuin luento-opetukseen, vaikka vastakkaisiakin mielipiteitä toki aina löytyy. Eräs työntekijämme mainitsi epäkohtana, että virtuaaliympäristössä ei pystynyt kokemaan fyysistä efektiä, joka syntyy siitä, kun kappaletta työnnetään sirkkeliin. Hänkin arveli harjoituksen kuitenkin soveltuvan varsinkin niille, jotka eivät ole ikinä ennen käyttäneet sirkkeliä”, yksikönjohtaja Kari Haapaniemi Starasta kertoo.
Fyysinen vaste puuttui harjoituksesta Lukanderin mukaan sen vuoksi, että Virtuarion ideana on saada ihmiset oivaltamaan turvallisuushavaintoja positiivisen kokemuksen kautta, eikä opettaa heille itse työvaiheen tekemistä. Simulaattoreihin nähden eroja ovat lisäksi kevyt laitteisto, vapaa liikkuvuus ja tarinallinen kerronta.
Kari Haapaniemi kertoo VR-opetukseen osallistuneiden työntekijöiden toiminnan muuttuneen myös työmaalla siten, että he tekivät aikaisempaa enemmän turvallisuushavaintoja. Hän arvioikin virtuaalisen perehdytyksen olevan luonnollinen osa tulevaisuutta.
”Nyt kun etätyösuositus on päättynyt, Starassa otetaan virtuaaliperehdytys käyttöön osaksi työturvallisuuden kehittämistä. Koronapandemia on aiheuttanut valtavan digiloikan toimistoissamme, ja se muuttaa väistämättä työtapoja. Pikkuhiljaa nämä uudet käytännöt valuvat myös työmaille.”
Turvallisuusaiheiset kirjastot käytössä
Virtuarioon on kehitetty turvallisuusaiheisia oppimissisältöjä eli kirjastoja sekä MOSAC-hankkeen aikana että sen jälkeen. Esimerkiksi Cargotegiin kuuluva Hiab on ostanut TTL:ltä kolme kirjastoa, joiden aiheita ovat turvallisuushavaintojen tekeminen, palo- ja pelastustoimintaan liittyvien turvallisuusasioiden harjoittelu sekä ensiaputilanteet.
”Meillä on perinteisesti käytetty koulutustapoina luentokoulutuksia, ja nyt halusimme kokeilla jotain uutta keinoa herätellä turvallisuusajattelua. Aiomme kouluttaa näillä kirjastoilla Raision tehtaan kaikki 170 työntekijää”, yhtiön HSE-asiantuntija Heli Salonen kertoo.
Harkinnassa on kehittää myös omaa tuotantoympäristöä mallintava VR-koulutus yhteistyössä TTL:n kanssa. Jos siitä tulee yleiskäyttöinen, se lisätään TTL:n avoimeen kirjastoon, jolloin se hyödyttää molempia osapuolia.
”Kirjastojen käytettävyys on koettu Hiabissa hyväksi, mutta olemme saaneet ehdotuksia, että oppimisympäristönä olisi oma tehdas, jolloin oppiminen voisi olla vielä tehokkaampaa”, Salonen arvioi.
Tulevaisuudessa hän uskoo turvallisuuskoulutuksissa siirryttävän hybridimalliin, jossa ensin käydään läpi jokin VR-kirjasto ja sen jälkeen pidetään työpajatyyppinen koulutus. Jonkin verran Virtuarioon kohdistuu myös kehitystoiveita.
”Turvallisuushavaintoja koskevassa kirjastossa oman suorituksen seuranta voisi olla selvemmin esitettynä, jotta oppija olisi paremmin selvillä havaintojen edistymisestä. Joitakin alkukankeuksia on VR-lasien käytössä ja niiden toiminnassa ollut, mutta nekin on selätetty koulutusten edetessä.”
Virtuaalioppimisen pedagogiikkaa kehitetään parhaillaan eteenpäin SLIVeR-hankkeessa (Safety Learning in Immersive Virtual Reality), jota TTL toteuttaa yhteistyössä energia-alan, Tullin sekä Lapin yliopiston kanssa. Aiempi tutkimus on keskittynyt pääasiassa vertailemaan VR-toteutuksia muihin, perinteisempiin koulutustapoihin, mutta SLIVeR-hankkeessa vertaillaan eri oppimistapojen tehokkuutta VR-toteutusten sisällä.
Metaversumi on uusinta hypeä
Suorittaisitko rakennusalan korttikoulutuksen avatar-hahmona virtuaalisessa luokkahuoneessa?
Simulaattoreita on käytetty jo useiden vuosien ajan apuna esimerkiksi nosturikoulutuksessa. Uutta on, että myös pätevyyskoulutuksia on alettu suorittaa digitaalisessa oppimisympäristössä. Esimerkiksi henkilönostin- ja siltanosturikorttikoulutusten näyttökokeita on mahdollista tehdä harjoitusradan sijaan digitaalisella temppuradalla, virtuaalilasit päässä ja simulaattoria ohjaten.
”Tämä lisämahdollisuus on etenkin toisen asteen opetuksessa tärkeä, koska koronan takia meillä on ollut haasteita tarjota näyttökokeita. Tulevaisuudessa koulutuskonseptiin voi liittää virtuaalisen luokkahuoneen, missä opettajan avatar-hahmo käy ensin vuorovaikutteisesti läpi teoriaosuuden, näyttää mallisuorituksen ja pyytää lopuksi oppilas-avattaria suorittamaan temppurataa. Olemme kehittäneet yhteistyökumppaneidemme kanssa tällaisen virtuaalisen luokkahuoneen jo trukkikoulutusta varten”, Turun ammattikorkeakoulun tutkimusvastaava Mika Luimula kertoo.
Edellä kuvattua, reaalimaailman kaltaista virtuaaliympäristöä kutsutaan metaversumiksi. Luimula arvelee, että tällaisille virtuaalisille luokkahuoneille voisi olla kysyntää rakennusteollisuudessakin. Erona perinteiseen simulaattorioppimiseen on etenkin se, että samassa virtuaalitilassa voi olla useita oppilaita yhtä aikaa, jolloin heidän pitää onnistua välttämään myös törmäilyä toisiin trukkeihin.
Kristian Lukander TTL:stä täydentää, että simulaattorioppiminen on hyvä tapa harjoitella esimerkiksi ajotehtävää, koska fysiikka voidaan mallintaa siten, että laitteisto käyttäytyy kuten oikeassakin maailmassa. Hallintalaitteet saadaan ajoneuvokäytössä niin ikään toimimaan hyvin realistisesti.
- Avatar on hahmo, joka edustaa käyttäjää virtuaalimaailmassa, esimerkiksi tietokonepelissä tai Internetissä. Ensimmäisen kerran termiä on käytetty tässä tarkoituksessa Neal Stephensonin kirjassa Snow Crash (1992) käyttäjien hahmoista Metaverse-nimisessä keinotodellisuudessa.