Ukrainan sota seurauksineen havahdutti suomalaiset. Nousi tarve selvittää huoltoreitit ja lisätä energia- ja raaka-aineomavaraisuutta. Merkittävä osa ratkaisusta voi tulla pohjoisesta.
”Lapissa kolme prosenttia väestöstä tuottaa kymmenen prosenttia viennistä, eikä luvussa ole edes mukana kasvava matkailuala. Pohjois-Suomessa tuotetaan myös yli 60 prosenttia Suomen tuulivoimasta. Tulevista tuulivoimahankkeista vielä suurempi osa on joko Lapissa tai Pohjois-Pohjanmaalla”, Lapin ELY-keskuksen ylijohtaja Jaakko Ylinampa perustelee.
”Huoltovarmuuden kannalta maayhteydet Ruotsiin ja Norjaan ovat elintärkeät. Jos Itämeri olisi kiinni, tarvitsisimme uusia kuljetusreittejä, ja käytännössä ne ovat pohjoiset maayhteydet länteen.”
Huoltovarmuus ja omavaraisuus edellyttävät kuitenkin investointeja. Lapin kauppakamarin toimitusjohtaja Liisa Ansala huomauttaa, että ne eivät toteudu itsestään, vaan vain suunnitelmallisella toimenpideohjelmalla.
”Olemme laskeneet Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosien investointipotentiaaliksi vuoteen 2030 mennessä 160 miljardia euroa. Jos Pohjoismaita verrataan, ero on siinä, että esimerkiksi Ruotsin investoinnit on päätetty, mutta Suomessa ne ovat vasta potentiaalia ja suunnitteluasteella”, Ansala kertoo.
Lapin kauppakamarin mukaan muun muassa maankäytön ja luvituksen byrokratia hidastaa hankkeiden toteutumista Suomessa. Mahdollistavan lainsäädännön lisäksi eri rahoitusinstrumenteilla ja TKI-panostuksilla prosesseihin tulisi vauhtia.
Ylinampa arvioi, että päättäjien tietoisuus alueen mahdollisuuksista on sinänsä hyvällä tasolla. ”Tärkeimmät eli päätökset vain puuttuvat. Mitään ei ole realisoitunut.”
Ruotsi tekee ihmeitä
Jos Ansala saisi päättää, naapuruksilla olisi yhteinen teollinen strategia, jossa maat täydentäisivät toisiaan: ”Kaikilla on todella erilaiset vahvuudet. Norja saa etunsa meren läheisyydestä ja öljykentistä. Ruotsi on selvästi lähtenyt hiilineutraaliin teräkseen. Suomi voisi tarjota kokonaisuuteen mineraali- ja biotuoteraaka-aineisiin liittyvän osaamisen. Lisäksi Kemi on koko Euroopassa johtava kiertotalouskeskus.”
Älylaitteisiin sekä sähkö- ja vetyvallankumoukseen tarvittavia harvinaisia maametalleja on Euroopassa vain Skandinavian ja Suomen maaperässä.
”EU:n arktisen strategian mukaan mineraalien alkutuotantoa pitää lisätä, mutta Suomen kaivoslain uudistamisessa näitä isoja tavoitteita ei huomioida. Kaivosteollisuudella on iso rooli vihreässä siirtymässä. Jos halutaan kehittyviä akkuteknologioita, jonkun on louhittava tarvittava raaka-aine. On iso turvallisuusriski, että suurin osa siitä tulee Kiinasta”, Ansala sanoo.
Ruotsi on saanut tai saamassa liikkeelle sadan miljardin euron investoinnit pohjoisosissaan. Selvästi yli puolet niistä on vihreää siirtymää tukevia teollisuuden investointeja, kuten investointeja hiilineutraaliin teräkseen. Infrankin osuus on iso, energiateollisuuden puolestaan pieni.
Suomessa energiainvestoinnit korostuvat. Lapin kauppakamarin selvitysten mukaan niiden osuus pohjoisen investoinneista on Suomessa 24, Norjassa 17 ja Ruotsissa 8 miljardia euroa.
Hiilivapaa terästuotanto, jota on myös Torniossa ja Raahessa vaatii paljon energiaa – käytännössä tuulivoimalla tuotettua vetyä. Tuulivoima mahdollistaa myös synteettisten polttoaineiden kehittämisen. ”Siinä on iso mahdollisuus meilläkin”, Liisa Ansala muistuttaa.
”Hirveän helppo leikata”
Energia, raaka-aineet – ja liikenne. Kriisinselätyksen kolmas osa-alue puhuttaa pitkien välimatkojen Pohjolassa.
”Ruotsiin ja Norjaan meneviä pääyhteyksiä pitäisi parantaa, jotta liikennemäärän merkittävästi kasvaessakin taataan turvallinen kuljetusketju. Esimerkiksi valtatie 21 Kilpisjärvelle on paikoin alle kuusi metriä leveä; rekkojen kohtaaminen ja liikenneturvallisuus ovat siellä vaakalaudalla. Kehittämisinvestoinneilla varmistetaan huoltovarmuus poikkeustilanteissa”, Jaakko Ylinampa esittää.
Kriisinkestävyys tarkoittaa hajauttamista keskittämisen sijaan. Suomen ja Ruotsin välillä tietoliikenteen ainoa runkolinja menee Pohjanlahden alitse.
”Varmennusta yhteydelle ei ole. Tämän ja myös energian siirtoyhteyksien osalta voisi hyödyntää enemmän pitkää maarajaamme Ruotsiin ja Norjaan. Jos tarvittaisiin lisää sähköä lännestä, sitä saataisiin useamman siirtoyhteyden kautta”, Ylinampa jatkaa.
Liisa Ansala harmittelee, että Suomessa on ollut poliittisesti aina hirveän helppo leikata liikennehankkeista.
”Niiden valtavaa merkitystä huoltovarmuudelle ei ole tajuttu. Esimerkiksi Saimaan kanavan investoinnit pitäisi nyt suunnata muihin huoltovarmuutta tukeviin yhteyksiin. Nostaisin keskusteluun yhteyden Jäämerelle. Siellä satamavaihtoehdoista Narvikiin ei riitä ratakapasiteetti ja Kirkkoniemi on turhan lähellä Murmanskia. Tromssa on realistinen, mutta edellyttäisi vt 21:n perusparantamista.”
Ylinampa on varovaisen toiveikas: kriisiaika on jo muuttanut ajattelua. ”Meillä on ollut pitkään elämä rauhallista ja tasaista. Pandemia ja Ukrainan tilanne opettivat pitkän tähtäimen tarkastelua.”
Lue lisää netistä!
Barentsin alueen investoinnit ja elinkeinojen näkymät (Lapland.chamber.fi)
Pohjoisen tulevaisuuskatsaus – Suomen sampo ja portti länteen (Oulu.com)
Kysy lisää INFRAlta
Pohjois-Suomen osuus Barentsin alueen investointipotentiaalista on lähivuosina yli 40 miljardia euroa ilman Fennovoiman ydinvoimahankettakin. Suomessa alueeseen kuuluvat Lappi, Pohjoispohjanmaa ja Kainuu. Alueen infrayrityksiä palvelee INFRA Pohjoinen. Kysy lisää toiminnanjohtajalta: Olli Airaksinen, 0400 382 655, olli.airaksinen@infra.fi.