Korona-aika opetti etteivät perinteiset konstit yksin riitä: hyvän käsi- ja yskimishygienian lisäksi tulee huolehtia myös ilmahygieniasta. Ilman on vaihduttava ja maskia kannattaa käyttää. Samat konstit pätevät muidenkin virusinfektioiden ehkäisyyn.
Hengitystieinfektiot tarttuvat yleisimmin ilmavälitteisesti. Jostain syystä tämä ei meillä ole näkynyt koronan torjunnan suosituksissa riittävästi. Nyt kun koronavirukseen suhtaudutaan yhtenä taudinaiheuttajana muiden virusten joukossa, olisi viimeistään hyvä hetki nostaa esiin ilmahygienian konstit virustartuntojen torjunnassa.
Epäpuhtauksien hallinnassa on muutama perusperiaate: epäpuhtauslähteen vaikutusalue tulee rajata ja epäpuhtauspitoisuus hengitysilmassa laimentaa. Maskit vaimentavat pisarointia paikallisesti ja rajoittavat muiden riskiä pisaratartunnalle. FFP 2/3 -maskit suodattavat myös pienempiä hiukkasia. Ilmassa oleva viruksia sisältävä aerosolipitoisuus taas laimenee tehokkaan ilmanvaihdon ja suodatuksen avulla. Maskien käyttö ja hyvä ilmanvaihto yhdessä vähentävät merkittävästi tartuntariskiä sisätiloissa. Ilmanvaihdossa tulee käyttää ulkoilmaa, mikä Suomessa onkin normaali käytäntö.
Käsien pesu ja maskien käyttö ovat helposti todettavia ja ymmärrettäviä asioita, mutta niin ovat myös hyvä sisäilma ja ilmanvaihto. Viruksia erittyy sisäilmaan ihmisten hengitysteistä. Ihmisperäisen epäpuhtauden, ja sitä kautta ilmanvaihdon toimivuuden, hyvä indikaattori on sisäilman hiilidioksidipitoisuus (CO2, ppm).
Ei siis tarvitse mitata ilmavirtoja, vaan voidaan seurata lopputulosta eli sisäilman laatua hyvin edullisella ja yksinkertaisella tavalla. Kun tunnetaan raja-arvot oikealle CO2-pitoisuudelle, voidaan huoneessa olevasta näytöstä helposti lukea, onko ilmanvaihto riittävää, pitääkö sitä tehostaa vai olisiko syytä poistua tauolle.
Ilmavälitteisyys on tärkeä reitti koronavirustaudin ja monien muiden hengitystievirusten leviämisessä. Varotoimenpiteiden tulisi painottua rokotuskattavuuden ohella pääasiassa ilmanvaihtoon, ilmavirtoihin, ilmansuodatukseen ja maskien käyttöön. Ilmahygienian parantaminen tuo lisäkustannuksia, mutta saavutettavat hyödyt ovat moninkertaisia.
Ilmahygienialle tukea tutkimuksista
Suomi ei ole ainoa maa, jossa ilmavälitteisyyttä ei virallisesti riittävästi tunnisteta. On kuitenkin yhä useampia maita, joissa asiaan on herätty.
Hyvän sisäilman merkitys virusinfektioiden torjunnassa saa tukea monista tutkimuksista. Suomessa on tehty korkeatasoista tutkimusta (AIRCO, L2B, TUPA), jossa on ollut mukana laaja-alaisesti tutkijoita eri tutkimuslaitoksista ja tieteenaloilta. Hyvänä esimerkkinä on TUPA-hankkeen ravintolassa tehdyt mittaukset.
Asiaan on paneuduttu myös kansainvälisesti. Eurooppalainen REHVA on ohjeistanut ilmanvaihdon käytöstä tartunnan estämiseksi. Lisäksi 239 tutkijaa 32 eri maasta on allekirjoittanut kirjeen WHO:lle todistaen, että aerosolitartunta on yksi leviämistapa. Myös WHO pitää ilmavälitteisyyttä mahdollisena tartuntareittinä. Yhdysvalloissa taas U.S. Centers for Disease Control and Prevention (CDC) on päivittänyt ohjeistustaan huomioimaan aerosolitartunnan.
Yhdysvaltalaiset tutkijat osoittivat, että kouluissa ilmanvaihdon nostaminen Yhdysvaltojen ilmastointialan yhdistyksen ASHRAE:n suosituksen tasolle vastaa vaikuttavuudeltaan yli 50 prosentin rokotuskattavuutta, kun sitä vertaa huonoon ilmanvaihtoon.
Ilmanvaihtokertoimena ASHRAE:n suositus on lähellä myös kotimaisia suosituksia. Viime syksyltä on myös tuore raportti Airborne transmission of respiratory viruses, jossa Wang kumppaneineen osoittaa ilmavälitteisyyden olevan tärkein tartuntareitti Covid19:n leviämisessä.
Monissa maissa asiaan on jo herätty. Belgian määräykset sisäilman CO2-mittauksista, Saksan ohjeistukset ilmanvaihdosta sekä Irlannin tutkimuslaitosten ja ammattiliittojen vaatimukset ilmanvaihdon lisäämiseksi ovat tästä hyviä esimerkkejä.
