POHJOIS-SUOMEN, maakuntaliitot ja kauppakamarit julkistivat keväällä tulevaisuuskatsauksen. Katsaus käsitteli alueen kasvun keinoja sekä roolia huoltovarmuudessa ja turvallisuudessa. Valtioneuvoston aiemmat aluekehittämisen skenaariot saivat kylmää kyytiä: ”Skenaarioissa ei riittävän hyvin nähdä, millainen merkitys pohjoisella on Suomen ja Euroopan kehityksen kannalta. Se kaventaa pohjoisen rooliin, jota emme tulevaisuudessa toivo tai odota”, paperi läksytti.
Tällainen suorapuheisuus virkistää kuin pohjoistuuli, ja sitä mahtuisi Suomeen enemmänkin.
PULA-AJAT ja nälkävuodet opettivat elämään kädestä suuhun ja varomaan riskinottoa. Uskalias visiointi ei ole suomalaisen dna:ssa.
Jututtaessani pohjoisen alueen puolestapuhujia huomasin, että halu katsoa kauemmas oli kova. Tuoreet selvitykset osoittavat, että Suomella on pohjoisessa ihan samat mahdollisuudet kuin Ruotsilla ja Norjalla. Ero on silti selvä: muut investoivat, Suomi tuumailee.
”Ruotsi on uskaltanut katsoa riittävän kauas, ja siksi he
ovat päässeet pitkälle. Suomessa kaikki optimoivat toimintaansa hallituskausittain neljän vuoden aikajänteellä, pakon edessä etujärjestötkin”, Lapin kauppakamarin toimitusjohtaja harmitteli. Neljä vuotta on vähän missä tahansa investoinnissa, kaivoksista puhumattakaan.
EK haluaisi Suomelle kunnianhimoisen vetystrategian. Ehkä se toisi Pohjois-Suomenkin paremmin esiin.
Johtava asiantuntija Janne Peljo kirjoittaa EK:n blogissa, että vetyarvoketjujen kilpailukyvylle keskeistä on puhtaan sähkön, hiilidioksidin ja veden saatavuus. Kaikissa näissä Suomella on erinomaiset lähtökohdat – ”kunhan pelaamme korttimme oikein”.
Kriittinen menestystekijä on infra. Sitä tarvitaan sähkön ja vedyn tuotantokapasiteetin rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Vedyn läpimurto edellyttää laajamittaisia investointihankkeita, joiden käynnistämisen ratkaisee viranomaisluvituksen sujuvuus, elinkeinopolitiikan ennakoitavuus, riittävä innovaatiorahoitus ja osaajien saatavuus. Vetyinvestoinneista käydään myös kovaa kisaa; jo noin 40 maalla on kansallinen vetystrategia.
VÄHEMMÄN julkilausumia ja juhlapuheita, enemmän tulevaisuustekoja. Tätä tarvitsemme selvitäksemme kriiseistä ja vaaran vuosista, joihin saamme kissanpäivien jälkeen tottua.
Anu-Liina Ginström
päätoimittaja
Infra-lehti