Myyntijohtaja miettii aina myös paloturvallisuutta – ”Rakenteiden ja materiaalien tuntemuksesta on paljon apua”

Jos sattuu lounastamaan Rambollin myyntijohtaja Toni Waseniuksen kanssa, päätyy todennäköisesti pöytään, joka on lähellä ulko-ovea tai varauloskäyntiä. Sitä ennen lounaskaveri on ehtinyt kartoittaa katseellaan myös palovaroittimien ja sprinklereiden sijainnin.

”Tästä saan aina vaimoltakin noottia, mutta minkäs teet. Palokuntalainen on sitä kellon ympäri”, Wasenius naurahtaa.

Rakennesuunnittelijan taustan omaava myyntijohtaja liittyi kotikuntansa Siuntion VPK:hon (Sjundeå FBK) 1990-luvun puolivälissä. Se ei lopulta ollut yllätys, sillä paloautot kuuluivat olleen Waseniuksen lempileluja jo polvenkorkuisena. Myös Waseniuksen isä oli nuorempana mukana kotikylänsä palokuntatoiminnassa.

”Lopullinen kipinä tuli siitä, kun kaveri ajoi kolarin moottoripyörällä ja palokuntalaiset olivat onnettomuuspaikalla auttamassa. Silloin tuli itsellekin halu olla mukana”, hän muistelee.

Nopeasti tositoimiin

Tiiviin koulutusjakson jälkeen nuorukainen löysi itsensä myös tositoimista, kun paikallisesta lammesta piti naarata kadonnutta kesämökkiläistä. Ruumiin löysi sukeltaja, mutta kokemus kuului olleen raskas paitsi henkisesti myös fyysisesti.

”Naarauksessa tarvittiin luonnollisesti venettä. Se piti kuitenkin ensin kantaa maantieltä metsän läpi ja kallion yli mökkirantaan.”

Muistoja liittyy myös ensimmäisiin savusukelluksiin. Tositilanne oli sittenkin jotain muuta kuin mitä harjoituksissa oli koettu.

”Ympärillä oli vain savua, lieskat löivät ympäriinsä ja kuumuus oli tukahduttava.”

Veri vetää taas kenttähommiin

Vuosien saatossa Wasenius on ollut mukana monissa metsä- ja asuntopaloissa sekä kolaripaikoilla. Uhrien joukkoon on osunut myös tuttavia.

”Ne ovat aina kovia paikkoja. Tällaisella pienellä paikkakunnalla väki tuntee vielä varsin hyvin toisensa”, hän toteaa.

Perheen perustamisen, työkiireiden ja paloalan esimieskoulutusten myötä Wasenius jättäytyi sivuun hälytystehtävistä ja on keskittynyt VPK:n hallitushommiin sekä tukiosaston tehtäviin.

”Ajatuksena on kuitenkin palata jossain kohtaa taas kentälle”, hän pohtii.

Moni sopimuspalokunta kärsii tätä nykyä henkilöstöpulasta. Siuntiossa tilanne kuuluu olevan vielä kohtuullinen ja nuorta verta on saatu riveihin varsin tasaiseen tahtiin. Tässä joukossa on myös myyntijohtajan oma jälkikasvu, joten palokuntalaisuus on perheessä jo kolmannessa polvessa.

Rakennusalan osaamisesta iso apu

Wasenius tunnustaa, että palokuntaharrastus on etenkin hälytystehtävissä oleville varsin sitovaa. Siuntion sopimuspalokunta toimii 24/7-periaatteella. Toimialue ulottuu Siuntion lisäksi naapurikuntiin Inkooseen, Lohjalle, Kirkkonummelle, Raaseporiin ja Vihtiin.

”Kaikkiin hälytyksiin on saatu miehet ja kalusto vaaditusti liikkeelle. Se on kuitenkin arkipäivinä aiempaa haastavampaa. Harva pystyy irrottautumaan töistään heti hälytyksen tullessa.”

Samalla palomies painottaa harrastuksen positiivisia puolia, joista tärkein on hädässä olevien konkreettinen auttaminen.

”Harvassa paikassa on myöskään kaveriporukkaa, jonka ammattikirjo ja ikäjakauma on näin monipuolinen. Vuosien saatossa meillä on ollut muutaman rakentajan lisäksi muun muassa pappi, maanviljelijöitä, autonkuljettajia sekä rahoitus- ja hoiva-alan ammattilaisia.”

Myös rakennusinsinöörin koulutuksesta sekä eri rakenteiden ja materiaalien tuntemuksesta on sammutustöissä paljon apua.

”Tästä on kertynyt osaamista myös omaan esihenkilötyöhön ja empaattisuutta ihmisten tukemiseen, kun heillä on vaikeaa. Samalla on oppinut suhteuttamaan asioita. Työyhteisön kytöpalot ovat pieniä murheita verrattuna asuntopaloon, jossa voi mennä koti, läheiset ja koko omaisuus.”