Kaikki rakennusalan suunnittelijat eivät ehkä täysin ymmärrä omaa vastuutaan. Tähän päätelmään lienee helppo yhtyä, jos on ollut rakennushankkeissa mukana. Ei ole harvinaista, että valmiit ja ”toteutuskelpoiset” suunnitelmat sisältävät virheitä, puutteita ja ristiriitaisuuksia.
Konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen KSE 2013 mukaan suunnittelijan tulee suorittaa tehtävänsä ammattitaitoisesti ja huolellisesti. Jos suunnitelmissa havaitaan suunnittelijan omasta toiminnasta johtuvia virheitä tai puutteita, on suunnittelija velvollinen korjaamaan ne kohtuullisessa ajassa omalla kustannuksellaan.
Korjausvelvollisuuden lisäksi suunnittelija vastaa suunnitelmavirheistä ja -puutteista johtuvien kustannusten korvaamisesta tilaajalle. Korvausvastuun yläraja on enintään suunnittelupalkkion suuruinen, ellei toisin ole sovittu. Rajoitus ei kuitenkaan koske tahallisuutta tai törkeää tuottamusta. Tahallisuuden merkit voivat täyttyä esimerkiksi, jos suunnittelija jättää tiedossa olevat virheet korjaamatta säästääkseen aikaa tai kustannuksia.
Suunnittelijan vastuu konkretisoituu, kun virheellä on rahallinen seuraus. Pelkkä ”huono suunnitelma” ei vielä tee suunnittelijasta maksumiestä, mutta selkeä virhe voi johtaa siihen.
Talotekniikassa kyse voi olla esimerkiksi reittien yhteensopimattomuudesta tai väärin mitoitetuista tilavarauksista, jolloin jo tehtyjä asennuksia joudutaan purkamaan tai muuttamaan. Rakenteiden osalta kyseessä voisivat olla esimerkiksi betonielementeistä puuttuvat aukot ja varaukset, joita joudutaan sahaamaan ja piikkaamaan työmaalla jälkikäteen.
Onneksi monet suunnitteluvirheet huomataan ennen niiden toteuttamista työmaalla. Suunnittelija voi kuitenkin joutua korvausvastuuseen, vaikka työtä ei olisikaan vielä tehty. Vastuun osoittaminen ei tässä tapauksessa ole helppoa, sillä pienet muutokset kuuluvat rakentamiseen.
Vastuu voi syntyä, jos virhe on merkittävä tai suunnitelmissa esiintyy useita puutteita, jotka olisi voitu välttää huolellisemmalla suunnittelulla. Tällöin suunnittelija voi joutua korvaamaan vähintään lisä- ja muutostöiden käsittelystä aiheutuvat yleiskustannukset.
Lopuksi on hyvä muistuttaa suunnittelun laadusta ja sen edellytyksistä. Alan keskusteluissa törmää usein muna-kanailmiöön: suunnittelijat kokevat, etteivät tilaajat ole valmiita maksamaan laadusta, ja tilaajat kokevat puolestaan, etteivät saa laatua edes silloin, kun siitä maksetaan. Molemmat näkemykset voivat olla samanaikaisesti totta.
Suunnittelun laatu ei synny yksin sopimusehdoista tai rahasta. Hyvä suunnittelu vaatii osaamista, huolellisuutta ja oman vastuun tunnistamista – sekä tilaajan että suunnittelijan on ymmärrettävä, että huonon suunnittelun hinta maksetaan aina viimeistään työmaavaiheessa.
Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa
5 vastausta artikkeliin “Millainen on suunnittelijan vastuu rakennusalalla?”
Hyvä artikkeli. Konsultti vastaa tekemistään dokumenteista 100%. Ei yksikään tilaajan edustaja ota eikä pidä ottaa vastuuta jonkun yrityksen tuotoksista. Jos konsultti ei ymmärrä vastuutaan, on se kyvytön olemaan konsultti.
Ja pelkkä ”huono suunnitelma” varmasti tekee konsultista maksajan jos sen perusteella syntyy kustannuksia. Kaikki konsultit eivät edes kykene korjaamaan virheitään.
Hyvä kirjoitus Elias. Usein kustannuksia syntyy myös toista suunnittelualaa kohtaan. Toinen tehnyt suunnitelmat huolimattomasti ja suunnitelmia joudutaan tarkentamaan myös muiden alojen toimesta. Moni myös luulee että laadukas suunnitelma vaatii erityistoimia ja pikutarkkuutta. Kyse on vain kuitenkin tiettyjen perusperiaatteiden noudattamisesta, tosi simppeliä.
Aihe on varsin ajankohtainen, edelleen, ja ydinasiat/huolet tulivat jutussa ilmi pelkistetyssä muodossa suunnittelun osalta, ainakin minun mielestäni.
Taas toisaalta, jos laajennetaan ajattelua aiheen ympärillä, mitä huomaammekaan. Nostan aluksi kirjoituksesta esille maininnan ”onneksi monet suunnitteluvirheet huomataan ennen niiden toteuttamista työmaalla”. Totta, onneksi näin, mutta on paljon, liian paljon niitä virheitä, jotka huomataan vasta toteutuksen jälkeen tai juuri sillä hetkellä kun toteutus on alkamassa. Mitä silloin on jäänyt tekemättä? No silloin pääurakoitsijan työnjohdolta on jäänyt oleellinen työ tekemättä, jossa hyvissä ajoin ennen työvaiheen aloittamista tarkastetaan toteutuksessa tarvittavat suunnitelmat ja lähdetään aliurakoitsijan kanssa valmistautumaan toteutukseen. Suunnittelijan vastuu ei toki katoa minnekään, mutta pääurakoitsijan myötävaikutusvelvollisuuskin on joskus tilanteessa kortilla, joko osaamattomuutta tai välinpitämättömyyttä. Muna vai kana ilmaus kelpaa moneen paikkaan. Pahitteeksi ei myöskään olisi jos tilaaja tai tilaajan edustama konsultti osaisi suunnittelunohjausta, vaikka edes jossain määrin. Tilaaja sitä harvemmin osaa, kynänpyörittäminen on sen verran aikaa ja vaivaa vievää, että perehtyminen varsinaiseen aiheeseen ei helpolla mahdu kalenteriin.
Mutta ei vaivuta epätoivoon, kaiken, mitä ikinä se sitten onkaan, kompensoi kahden viikon putkiremontit tai reilun vuosikymmenen takainen ”robotit tulee” kampanja. Tuon kaltaisista innovaatioista ja niiden kokeiluista on artisti saanut maksaa, kummelia lainatakseni. Robotteja ei tullutkaan, eikä kahden viikon putkiremontitkaan saaneet tuulta siipiensä alle.
Ei kuitenkaan ole syytä kokonaan tukehduttaa korkealentoisia ajatuksia ja uusia innovaatioita, ne kuuluvat leikkiin. Mutta jos, tai silloin kun, niiden lähes ainoa pyrkimys on aivopestä yhteisöä ja puhaltaa rahaa vailla toteutuksen kompetenssia, voi jälleen kerran kysyä muna vai kana tyylillä, kuka tippui kärryiltä, ketä vietiin ja minkä suuruisella välinpitämättömyydellä asioihin suhtauduttiin. Eikö kukaan kyseenalaistanut. On havaittavissa, että varsinkin hengelliset tai ideologiset tahot ovat erinomaisia kyseisessä aivopesuleikissä, mutta miksi jo nähdyn jälkeenkään emme saa aikaan asenne muutosta / korjausliikettä, se on todellisen kehittymisen este.
Suunnitteluvirheet ovat tuossa kokonaisuudessa pisara meressä.
Salmivirran kirjoitus on oikein hyvä, mutta viimeisimmästä kommentista on pakko olla osin eri mieltä.
Huonoja suunnitelmia tehdään erityisen usein silloin, kun hanke on monimutkainen. Silloin – sen lisäksi, että suunnitelmista tulee huonoja – ne yleensä myöhästyvät sovitusta, jopa kuukausia. Suunnitelma saadaan työmaalle vasta, kun miehet ovat jo montussa valmiina. Tällöin tuotannon suunnitteluun ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia, ellei sitten ilmoiteta yksioikoisesti tilaajalle, että hankkeen valmistuminen tulee siirtymään yhtä monta päivää kuin suunnitelmien valmistuminen.
Edelleen, munalla ja kanalla ei ole tämän ilmiön kanssa mitään tekemistä. Pääurakoitsijan työmaatoimihenkilöt tarvitsevat suunnitelmat tuotannon suunnitteluun, ei suunnitelmien virheiden etsimiseen ja korjaamiseen. Se on aivan muiden tahojen tehtävä, ja sen kuuluu tapahtua ennen työmaavaihetta. Jos työmaatoimihenkilöt sitten sattuvat saamaan kuvat ajoissa ja auttavat suunnittelijaa tunnistamaan ja korjaamaan virheet, se on pelkkää bonusta.
Hengellisten ja ideologisten tahojen tekemät puhallukset ovat ikävä ongelma, mutta kuitenkin yksittäistapauksia. Kelvottomat suunnitelmat, suunnitelmien tolkuton myöhästyminen ja viranomaisten mielivalta ovat alan todelliset ongelmat, joka estävät tehokkaasti alan kehittymistä ja teollistumista. Kaikki muut alan ongelmat ovat enemmän tai vähemmän näiden seurauksia.