Mistään rakentamisen sektorilta en saa yhtä tiheästi yhteydenottoja kuin suunnittelutoimistoista. Asia on aina sama: kilpailuttamisen epäkohdat julkisella sektorilla. Kertomukset eivät vaikuta toimeksiannon hävinneiden suunnittelutoimistojen juoruamiselta. Näyttää siltä, että kilpailuttamiskriteereistä ei pidetä kiinni. Suunnitteluviidakon vahvana lakina on, että kilpailuttamisesta valittaa markkinaoikeuteen vain aniharva suunnittelija.
Ei ole ihme, ettei valituksia tehdä. Kun suuri eteläsuomalainen kaupunki valitsi uuden alueen tietyn osan ympäristösuunnittelijaksi untuvikkosuunnittelijan ja referensseiltään kokenut toimisto aikoi pyytää oikaisuvaatimuksen päätökseen sen tehneeltä lautakunnalta, tuli kaupungin keskushallinnosta soitto. Oikaisun poisvetoon riitti kysymys, aiotteko saada tämän jälkeen töitä.
Ymmällään ovat olleet myös suunnittelutoimistot, jotka ovat tehneet ensimmäisessä vaiheessa tilatun ideasuunnitelman, jonka pohjalta suunnittelu jatkuu uuden tarjouspyynnön jälkeen toisen toimiston toimeksiantona. Tekijänoikeuskysymykset saavat hämilleen sekä ideasuunnittelijan että sen työn pohjalta jatkavan suunnittelijan.
Kuulemani perusteella näyttää siltä, ettei kriteereitä osata edelleenkään käyttää hankintalain mukaisesti. Epäoikeudenmukaisuuksiin puuttuva saa hankalan toimiston maineen – ja siksi totuuden soturit vaeltavat nimettöminä.
On myös esimerkki kaupungista, joka on yrittänyt käyttää laatupisteitä pääkriteereinä, mutta hankintatoimi on kompastunut lopulta hintavertailuun. Tilaajan ymmärrys ei ole riittänyt siihen, että parhaat laatupisteet saanut toimisto on ollut myös hinnaltaan halvin. Mieleen ei ole tullut, että samanlaisista hankkeista kokemusta omaava konsultti tarvitsee vähemmän työtunteja kuin ensimmäistä kertaa sellaista tekevä. Turvallista on valita silloin mediaanihinnan antaja, mutta lopputuloksena voi olla myös mediaanilaatu.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Älä tule, hyvä suunnittelija!”