Arkkitehdit Aallossa

Aalto-yliopisto syntyi kolmen entisen korkeakoulun yhdistämisellä, minkä jälkeen on tapahtunut uudelleenjärjestely kuudeksi korkeakouluksi. Käytännössä entinen Teknillinen korkeakoulu jakautui neljäksi tekniikan alan korkeakouluksi, Taideteollinen ja Kauppakorkeakoulu säilyivät ominaan.

Muutos on innostanut arkkitehtuurin laitoksen pohtimaan sitä, mihin korkeakouluun se itse asiassa tulevaisuudessa haluaisi kuulua. Tällä hetkellä laitos on osa Insinööritieteiden korkeakoulua, mutta valmistelussa on esitys, jossa laitos siirtyisi yhteen Taideteollisen korkeakoulun kanssa.

Valmistelu on herättänyt vilkkaan keskustelun siitä, mitä taide ja tekniikka arkkitehtuurissa tarkoittavat ja miten niiden pitäisi näkyä koulutuksessa. Arkkitehdin tutkinto on asetuksen mukaan teknistieteellinen tutkinto, mutta halutaanko sen säilyvän sellaisena? TaiK-valmistelulla hiotaan taiteellista yhteistyötä, mutta miten varmistetaan yhteys tekniikkaan?

Suomalainen arkkitehtikoulutus on perustunut generalistiseen tutkintoon, joka luo valmiudet harjoittaa hyvin laajasti suunnittelijan ammattia niin rakennusten kuin yhdyskuntien parissa, yrittäjinä ja virkamiehinä. Osaamisen vaatimukset kuitenkin kasvavat kaikilla aloilla ja herää kysymys, miten pitkälle yhdellä yleispätevällä tutkinnolla voidaan alalla pärjätä.

Taiteelliset taidot ovat perinteisesti olleet koulutuksessa arvostettuja aina pääsykoevalinnoista lähtien. Arkkitehdit ovatkin hyviä visualisoimaan; taidolle on kysyntää niin suunnittelussa, tutkimuksessa kuin päätöksenteossa. Toivon kuitenkin, että arkkitehtien kysyntä ei kutistuisi pelkäksi visualisoinniksi. Ammattikunnalle tehdyt kyselyt osoittavat, että koulutuksessa olisi tarvetta vahvistaa muun muassa projektijohtamis- ja vuorovaikutustaitoja sekä tietoteknistä, rakennusteknistä ja taloudellista osaamista. Voi olla, että tarvitsemme erilaisia, vaihtoehtoisia tutkinto-ohjelmia tulevaisuuden arkkitehdeille.

Aivan erityisiä paineita kohdistuu tällä hetkellä yhdyskuntasuunnitteluun. Rakennus- ja kiinteistöala on viime aikoina ilahduttavasti nostanut esille yhdyskuntatason kysymyksiä, joihin yliopistonkin pitäisi omalta osaltaan vastata. Osaoptimointi ei rakentamisessa ole tuottanut kestäviä ratkaisuja, vaan niitä syntyy vasta monialaisella yhteistyöllä, pitkäjänteisillä prosesseilla ja korkeatasoisella osaamisella koko rakentamisen ketjussa.

Aalto-yliopisto on valinnut yhdeksi strategiseksi teemakseen ihmislähtöisen elinympäristön. Se on ainutlaatuinen mahdollisuus koota yhteen yliopiston rakennetun ympäristön tieteellistä ja taiteellista osaamista. Mahdollisuutta ei saa hukata raja-aitoihin tekniikan ja taiteen välillä. Nyt, jos koskaan, on aika tehdä rohkeita avauksia, uudistaa tutkintoja ja luoda Otaniemeen innostava kohtaamispaikka kaikille alan toimijoille. Tärkeämpää kuin arkkitehtien ”lähtö TaiKiin” olisi se, että muotoilijat ja ympäristötaiteilijat kutsuttaisiin mukaan rakentajien yhteisöön. Rakennusalan opetus ja tutkimus tarvitsevat toimintamalleja, joissa nuoret insinööri-, arkkitehti-, muotoilija- ja taiteilijaoppilaat tekevät yhteistyötä jo opiskeluvaiheessa, innostavissa hankkeissa yhteisen ympäristön hyväksi – creating sustainability.