Huippuosaamisen haasteet

Ennen Suomi eli metsästä. Nyt Suomi elää osaamisesta. Osaamisen lisääminen on keskeinen osa yritysten ja pienen maan selviytymisstrategiaa. Tämä koskee myös rakennus- ja talotekniikka-alaa sekä kaikkia niiden osa-alueita.

Erityisesti rakennusten energiasektorilla tapahtuu lähivuosina radikaaleja muutoksia. Jo E-luvun käyttöönotto, kaikessa yksinkertaisuudessaan, tuntuu olevan kova pala. Vuonna 2015 tulee vaatimus uusiutuvan energian osuudelle, vuonna 2019 julkiset rakennukset on rakennettava nollaenergiarakennuksiksi ja vuonna 2021 kaikki rakennukset. Vain näin saadaan rakennussektorin energiankulutus vähenemään.

Tämä on oikea suunta, mutta myös haasteet ovat suuret. Miten uudet rakennukset suunnitellaan ja vanhat korjataan siten, että ne eivät ole vain energiatehokkaita, vaan myös turvallisia ja terveellisiä asua? Järjestelmät muuttuvat entistä monimutkaisemmiksi, ja homepeikko väijyy nurkan takana.

Osaamista pitää kehittää kaikilla tasoilla. Uusien ratkaisujen löytämiseksi tarvitsemme uudenlaista ajattelua, uusia työkaluja sekä huippuosaajia. Huippuosaamisen perusedellytykset luodaan huippukoulutuksella. Tohtorin tutkinnon suorittanut on omalla alallaan huippuosaaja, joka pystyy viemään alaa eteenpäin, jos saa siihen tilaisuuden. Tämä tilaisuus tarjoutuu työelämässä.

Toistaiseksi talotekniikka-alan melko harvat tohtorit ovat sijoittuneet hyvin työelämään. Miten tulevaisuudessa, kun valmistuvat tohtorit ovat suurimmaksi osaksi taustaltaan ulkomaisia? Tämä ilmiö ei koske vain talotekniikka- ja rakennusalaa vaan muitakin tekniikan aloja. Syitä ovat yliopistojen kansainvälistymispolitiikka sekä diplomi-insinöörien hyvä työtilanne kotimaassaan.

Teemu Teekkarille on kysyntää. Hän saa heti diplomi-insinööriksi valmistuttuaan työpaikan. Miksi ryhtyä moneksi vuodeksi huonosti palkatuksi jatko-opiskelijaksi? Yliopistoilla on kuitenkin kovia paineita tuottaa tohtoreita. Jos kotimaisia opiskelijoita ei ole, niin ulkomaisetkin käyvät. Tämä palvelee myös ylipistojen kansainvälistymistavoitteita.
Ulkomaiset tohtoriopiskelijat ovat valtaosin erittäin hyviä, jotkut jopa poikkeuk-
sellisen lahjakkaita.

Heistä tulee hyviä tohtoreita tavoiteajassa. Kaikki kunnossa? Ei välttämättä. Osa ulkomaalaisista palaa kotimaahansa, osa menee muualle ja vie täältä yhteiskunnan varoilla hankkimansa osaamisen mukanaan.

Jotkut pyrkivät suomalaisiin  yrityksiin, mutta usein he päätyvät joko VTT:lle tai yliopistoon. Huippuosaamista pitäisi siirtää myös yrityksiin. Pahimpana esteenä tälle vaikuttaa olevan vähäinen verkottuminen sekä huono suomen kielen taito.

Tämä ei saisi olla esteenä. Suomi tarvitsee huippuosaajia oman talouselämänsä ja yritystensä kilpailukyvyn ylläpitämiseen. Ei päästetä heitä pois vaan rekrytoidaan heidät ja annetaan heille ja muille huippuosaajille heidän osaamistaan vastaavia tehtäviä. He ovat varmasti palkkansa arvoisia.

Huippuosaajat eivät ratkaise kaikkia rakennus- ja talotekniikka alan ongelmia. He ovat kuitenkin se terävin kärki, jolla on potentiaalia kehittää uutta ja ylläpitää Suomen kilpailukykyä tulevaisuudessa.