Viime kevään Suurimmat-lehden ennätyksellisiin tuloslukuihin toi pilviä professori Jarmo Leppiniemen varoittelu luottolamasta. Merkkejä suhdannetaitteesta näkyi jo toukokuussa, kun Ramirent antoi tulosvaroituksen. Heinäkuussa asuntokauppa pysähtyi ja eristefirmat kertoivat lomautuksista Baltian laman vuoksi. Toiveikkuutta riitti silti syyskuuhun saakka, jolloin optimistisimmillekin kävi selväksi, että Suomi ei ole suojasatama maailmantalouden kriisissä.
Lokakuussa kirjoitin odottavani rakennusalan pörssiyrityksiltä tulosvaroituksia. YIT oli toki elokuussa varoittanut, että asuntokysyntä Suomessa ja rakentamisen määrä Baltiassa olivat vähentyneet ennakoitua enemmän. Varoituksessa ei mainittu kuitenkaan Venäjää eikä Baltian asuntojen polkumyyntiä.
Marraskuussa Lemminkäinen ja Honkarakenne antoivat tulosvaroituksen. Asuntokaupan hyytymisen ja Baltian lisäksi Lemminkäinen varoitti sovittujen kiinteistökauppojen peruuntumisista ostajien rahoitusvaikeuksien vuoksi sekä infrarakentamisen kohonneista kustannuksista.
Tilinpäätöksissä ikävät asiat tulivat julki, kuten Lemminkäisen ja Skanskan tappiollinen E18 -tien urakka. Skanska kirjasi suurimmat alaskirjaukset, Baltian ja Suomen asuntotuotannosta. NCC ja SRV selvisivät pienemmillä tarkistuksilla. YIT ja Lemminkäinen eivät katsoneet niitä tarpeellisiksi, mutta jo vuoden 2009 ensimmäisellä kvartaalilla YIT alensi Venäjän asuntotuotantonsa projektikatteita 24 miljoonalla eurolla.
Kirjoitin lokakuussa, että rakentajat voivat syyttää myös omaa, niukkaa tiedottamistaan, jos hallituksella on liian positiivinen käsitys rakentamisen näkymistä ja elvytystarpeista. Enää suhdanteiden sumeus ei peitä näkemästä rakentamisen alamäen jyrkkyyttä. Ainoastaan sen loppu on sumussa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Huipulla oli vielä sumeaa”