Vuonna 2008 päättyneestä Infra 2010 -ohjelmasta äskettäin julkistettu VTT:n arviointi on korutonta luettavaa. Kehityshankkeen tulokset olivat perin vaatimattomat, ja suurin osa tavoitteista jäi saavuttamatta. Kehitystyötä tapahtui jossain määrin ainoastaan tuotemalleissa sekä toimintamalleissa ja hankeprosesseissa, mikä olisi tosin tapahtunut ilman ohjelmaakin.
Infra-alalla on pitkään ollut ongelmana tutkimus- ja kehitystyön vähäisyys. Tällä kertaa innovaatioiden vähäisyyden syyksi löytyi yritysten haluttomuus rahoittaa kehitysohjelmaa, ne kun eivät hahmottaneet saavansa tutkimus- ja kehitystyöstä riittävästi hyötyjä. Niinpä kukaan ei kanna vastuuta alan kehittämisestä.
VTT teki johtopäätöksen, että jos infra-alalla halutaan saada nostetta aikaiseksi ja toimijoiden kilpailukykyä halutaan parantaa, alan tutkimus- ja kehitystyötä on rahoitettava jatkossa selvästi nykyistä enemmän. Katseet kääntyvät tekeillä olevaan RYM-SHOK:iin ja rahastoperusteiseen tutkimustyön rahoittamiseen ruotsalaismalliin.
Tutkimustyötä on näivettänyt omalta osaltaan myös se, että Suomen korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa on viimeisen viiden vuoden aikana ajettu alas infran tutkimusvalmiuksia.
VTT:n huoli infra-alan uusiutumisen ja elinvoimaisuuden hiipumisesta ei ole tuulesta temmattu. Infra 2010 -hankkeen vaikeudet osoittavat huolen aiheelliseksi. Samasta ilmiös
tä kertoo myös se, että katteet laskevat, vaikka alan liikevaihto on nousussa.
Urakoitsijat ja suunnittelukonsultit valittavat, että tuote- ja palveluinnovaatioita ei tilata. Kokenut suunnittelukonsultti sanoo osuvasti. ”Innovaatioista ja ajattelemisesta on tullut kielletty laji, kun tilaajalla pilkottaa mielessään vain lähitulevaisuus, minimihinta.”
Ihmetyttää, miksi infra-ala ei edelleenkään usko innovaatioiden tuomiin hyötyihin. Tutkimushankkeita ei kannata pystyttää, jos merkittävämmäksi asiaksi koetaan pelkästään sen toimiminen yhteisenä kehitysfoorumina.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Jääkö infra-ala innovaatioiden junasta?”