Rakennus- ja kiinteistöalakin on joutunut vedetyksi mukaan vaalirahoitusskandaaliin, vaikka rakentajat ovat tällä kertaa olleet tilanteessa vain sijaiskärsijöinä. Esimerkiksi Vihdissä SRV kehitteli pitkään kauppapaikkatonttia vain nähdäkseen, kun ”ministerit tunteva” yrittäjä asteli paraatiovesta ohitse.
Rakentajia on syytetty ikään kuin vanhasta muistista. Vielä 1980-luvun lopulla työväenliikkeellä oli omat rakentaja- ja rakennuttajayhtiönsä ja oma osuuskauppa. Kokoomuksellakin oli omat suosikkinsa, minkä takia suurissa kaupungeissa tonttien jako sujui sopuisasti. Rakennuslehtikin ihmetteli aikoinaan, miksi Tennispalatsin tontista ei ollut Helsingin poliittisessa johdossa päätetty muuta kuin, että Haka ja Polar rakentavat sen yhdessä.
Viime vuonna julkistettiin Hannu Laitisen tekemä tutkimus, jossa osoitettiin, että poliittiset sidonnaisuudet vaikuttavat liikepaikkatonttien saantiin. Erityistä kritiikkiä sai ABC-ketju. Bensiinikauppiaiden liiton puheenjohtaja Jarmo Törmälä sanoi, että sen menestys perustuu siihen, että osuuskaupan hallinnossa ja kunnallispolitiikassa vaikuttavat samat henkilöt.
Tutkimus ohitettiin vähäisellä julkisuudella. Kansanedustajilla on senkin jälkeen riittänyt kanttia istua sekä kunnallishallinnossa kaavoista päättämässä että osuuskauppojen luottamusmiehinä. Meteli nousi vasta, kun ”uusi raha” haastoi vanhan ja teki sen tökerömmin kuin oli totuttu.
Rakentajiin katseet ovat kohdistuneet siitäkin syystä, että alaa synkistää harmaan toiminnan yleisyys. Teollisuus vastustaa jääräpäisesti käännetyn arvonlisäveron käyttöä harmaan talouden torjunnassa. Se hankaloittaisi toimintaa ja lisäisi kustannuksia. Kannattaisi kuitenkin miettiä myös, mikä on se kustannusvaikutus, mikä rakennusalalle on syntynyt tästä imagohaitasta. Likainen ja harmaa eivät ole vetovoimaisen alan tunnusmerkkejä.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Käännettyä toimintaa”