Korjauskulttuuri kehitteillä

Korjausrakentamisen osuus asuntorakentamisessa ylittää tänä vuonna uudistalonrakentamisen arvo. Olemme siten muun Länsi-Euroopan perässä siirtymässä korjausrakentamisen ja ylläpidon kulttuuriin. Rakentamisen elvytyksen kohdistuminen korjaamisen on tästäkin syystä hyvin perusteltua.

Ei ole kuitenkaan järkevää, että samaan aikaan kun valtiovalta korjausrakentamisen strategiassaan painottaa pitkäjänteisen, suunnitelmallisen toiminnan merkitystä, se itse kannustaa nyt taloyhtiöitä pikakorjauksiin. Hallituksen olisi syytä harkita jatkoaikaa korjaamisen elvytystuelle. Silloin taloyhtiöt saisivat aikaa tehdä hankesuunnittelunsa kunnolla ja samalla vältyttäisiin ensi talvelle mahdollisesti patoutuvasta resurssipulasta.

Korjaamisen tukemiseen tarvitaan pitkäjänteistä tavoitteellisuutta, joka kannustaa yrityksiä kehittämään tuotteitaan ja palvelujaan. Tukea voitaisiin painottaa nykyistä selkeämmin energiatehokkuutta ja rakennusten kosteusongelmia parantaviin korjauksiin.

Erityisen suuri haaste on yksityisten kuluttajien palvelu, sillä se on koostaan huolimatta jäänyt lähes villiksi toimialueeksi. Jopa remonttimiesten ja -yritysten pätevyyden toteaminen on usein mahdotonta.

Korjausrakentaminen on kasvaneesta merkityksestään huolimatta edelleen sivuraiteella rakentamisen koulutuksessa ja tutkimuksessa. Esimerkiksi korjausrakentamisen professuuria ei ole missään korkeakoulussa. Korjausrakentamiseen tarvittaisiin sellaista tieteellistä auktoriteettia, joka kertoisi, millä tavalla vanha rakennuskanta voidaan sitä turmelematta ottaa mukaan energiatalkoisiin tai miten ikäihmisten asuminen ja rakennusten suojelu sovitetaan yhteen.

Hyvään korjausrakentamisen kulttuuriin kuuluu erilaisten arvojen yhteensovittaminen. Korjaamisessa on harvoin yhtä oikeaa tapaa ja totuutta.