Erimielisyydet menettelytavoista Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteisen osayleiskaavan laadinnassa on puhdasta kukkotappelua. Näkemyserot eivät rakenna pohjaa yhteistyölle.
Kukkoilijan roolin on valinnut Helsinki, joka ehdotti, että Sipoon liitosmaiden ja siihen liittyvien Vantaan maiden osayleiskaavan laadinta olisi annettu kolmijäseniselle virkamiestoimikunnalle. Siinä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston päälliköllä olisi ollut neljä, Vantaan kaupunkisuunnittelujohtajalla kaksi ja Sipoon kehitysjohtajalla yksi ääni eli Helsinki olisi päättänyt yksin asiasta.
Maankäyttö- ja rakennuslain 47 §:n mukaan kunnat voivat antaa yhteisen yleiskaavan laatimisen ja hyväksymisen maakunnan liiton, tehtävään soveltuvan muun kuntayhtymän tai kuntien muun yhteisen toimielimen tehtäväksi. Lain mukaan kunnat päättävät, millainen toimielin on. Yleensä se on ollut poliittinen. Esimerkiksi Oulun ja Joensuun seutujen yhteisten yleiskaavojen laadinnasta ovat vastanneet poliittiset seutuvaltuustot.
Riita syntyi, kun Vantaa katsoi, ettei toimikunta voi muodostua vain virkamiehistä. Vantaan tahto on, että toimikunnassa istuu poliittisia päättäjiä, koska valtuusto luovuttaa sille päätösvaltansa maankäyttöasiassa.
En ymmärrä Helsingin halua sivuuttaa demokraattinen päätöksenteko. Vain kaupungin johdon pelko tiettyjä poliittisia ryhmiä kohtaan selittää sen esittämää mallia. Natura-alueen reuna on herkkä kaavoitettava. On unohtunut, että toimikunnan voisi valita poliittisten valtasuhteiden mukaan ja silloin riidasta päästäisiin. Tällä menolla pakkolunastettuja Sipoon maita ei rakenneta ennen 2020-lukua.
Ihmettelen kotikaupunkini kukkotappelulinjaa, jonka kaupunginjohtaja Jussi Pajunen aloitti jo syksyllä Helsingin Sanomissa Vantaata kohtaan. Jokainen uhittelu vie pohjaa osayleiskaavaa suuremmalta asialta, Helsingin ja Vantaan yhdistämiseltä. Veronmaksajana näen, että Helsinki hyötyisi yhdistämisestä monella tavalla.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Kukkotappelu syö yhteistyötä”