Viimeaikaisen keskustelun perusteella suomalaisessa rakentamisessa on koettu laadullinen taantuminen tai ainakin laadussa tuntuu olevan vajetta. Rakennusyrittäjä Mikko Kurtti kirjoitti Rakennuslehdessä 26.8.2010 rakentamisen laatuongelmista. Hän totesi muun muassa, että puutteet laadussa kumpuavat usein työntekijöiden asenneongelmista, mutta myös virkamiesten asettamista määräyksistä.
Rakentamismääräykset eivät ehkä ole aivan niin tärkeässä roolissa, kuin Kurtti tekstissään esittää.
Mikä sitten on rakentamisen laatuongelma? Sen takaa löytyy muun muassa virheitä ja puutteita suunnittelussa, huolimattomuutta sekä työntekijöiden ja -johdon heikkoa ammattitaitoa. Äärimmilleen viety hintakilpailu ei ole omiaan lisäämän laatua.
On vaikea ottaa kantaa siihen onko suomalainen rakentaminen kehnompaa, kuin esimerkiksi 1970-luvulla. Kautta aikojen on ollut hyviä ja huonompia rakentajia. Kokemusta on kuitenkin siitä, että rakentaessaan matalasuhdanteessa tilaaja on saanut parempaa laatua. Rakentaminen on nyt nousussa ja noususuhdanteessa syntyy usein huonompaa jälkeä.
Yksiselitteistä ratkaisua laatuongelmiin on vaikea löytää. Ne ovat monen tekijän summa. Ulospääsyä voi etsiä muun muassa työn ammattitaitoisesta johtamisesta ja suunnittelun kehittämisestä. Keskeistä on kuitenkin huomata, että laatu ei synny pelkästään valvonnasta. Valvonnan lisääminen voi vähentää virheitä ja huonoa työn jälkeä. Valvonta ei kuitenkaan auta, jos ammattiylpeys ja halu tehdä hyvää työtä puuttuvat.
Työnjohdon ja työntekijöiden on oltava ajan tasalla siitä mitä rakennuskohteessa tapahtuu. Vastaavasti valvojalla on oltava aikaa, valtaa ja myös asiantuntemusta valvomiseen. Rakentaminen on kuitenkin jatkuvasti monimutkaistumassa ja työmaan sekä suunnittelupöydän tapahtumien syy-seurausketjujen seuraaminen on vaikeutumassa.
Välttämättä ei ole merkitystä työskennelläänkö rakentajayrityksen vai alihankkijan palveluksessa. On kuitenkin vaarana, että lukuisiin alihankkijoihin pilkkoutuneella työmaalla viestiketju katkeaa ja työnjohdollinen puoli puuttuu. Kuka pystyy kiistämään totuuden, että oman henkilöstön tunteminen lisää tietoa siitä mitä kukakin osaa?
Osaavaksi mestariksi ei tulla koulunpenkillä istuen vaan siihen tarvitaan myös harjoittelua. Rakennusmestarikoulutuksen palauttaminen alan opetustarjontaan oli välttämätöntä. 1990-luvun laman ja koulutuskuopan seurauksena meiltä kuitenkin puuttuu yksi rakennusmestarien ikäpolvi. Vuosisatojen saatossa hyväksi todetun kisälliperinteen kunnioittaminen toisi myös alalle ammattiylpeyttä.
Lisääkö parjatun ulkomaalaisen työvoiman käyttö laatuongelmia? Ei välttämättä. Puutteellinen kielitaito ja suomalaisen rakennuskulttuurin tuntemattomuus ovat kuitenkin riski. Olennaista on, miten vierasperäisten työntekijöiden ohjauksessa onnistutaan. Ulkomaalaisten sekaan mahtuu myös niitä, jotka eivät kanna työstään vastuuta.
Asuminen on herkkä asia. Siinä sivutaan ihmisten elämää, taloutta ja arvoja. Asukkailla on oikeus odottaa kodeiltaan hyvää. Halua rakentamisen laadun parantamiseen tarvitaan.
Uusia innovaatioita on saatava alalle muutenkin kuin kiristyvän lainsäädännön pakottamana. Paras lopputulos syntyy kuitenkin varsin konservatiivisin ja harkituin teoin. Kokeileva rakentaminen ilman tarkkoja testejä ja perusteluita kuulostaa varsin vaaralliselta laaturiskiltä.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Laatua ammattiylpeyttä kohottamalla”