Olisi hyvä nähdä metsä puilta

Suomen hyvinvointi on perustunut vahvasti vientiin. Muun muassa tervanpoltto, isojen purjelaivojen valmistus, tekstiiliteollisuus, sellu ja paperi, laivanrakennus, elektroniikkateollisuus ja nyt viimeksi investointitoimintaa tukeva konepajateollisuus ovat vuorollaan olleet hyvinvointimme tukijalkoja ja suomalaisten työllistäjiä. Nyt olemme taas tilanteessa, jossa tarvitsemme taloudellemme ja viennillemme uusia vetureita.

Poliittiset päättäjät pohtivat Suomen ja vientimme menestyksen avaimia muun muassa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa. Voisi luulla, että siellä mietitään eri asiantuntijoiden osaamista hyödyntäen laaja-alaisesti ja monipuolisesti tekijöitä ja toimenpiteitä, joilla kilpailukykymme ja työllisyytemme voisivat säilyä hyvinä kiristyvässä globaalissa kilpailussa.

Mutta tapahtuuko niin? Ei, sillä lausunnossaan valtion vuoden 2010 budjettiesitykseen tulevaisuusvaliokunta keskittyy pelkästään ”puurakentamisen pitkäjänteiseen kehittämiseen Suomen kansalliseksi vahvuudeksi ja viennin menestysalaksi”. Valiokunnan innovatiivisia avauksia ovat esimerkiksi ehdotukset kotimaisista puurakentamisen lisäämiseen ohjaavista määräyksistä ja ehdoista valtion tukemassa asuntotuotannossa.

Teollisuuden tuotantomme arvo oli vuonna 2008 yhteensä 134 miljardia euroa. Teknologiateollisuuden osuus oli tuosta liki 50 prosenttia ja sekä kemian että metsäteollisuuden vajaat 15 prosenttia. Rakennustuoteteollisuuden vastaava luku oli noin 14 miljardia euroa. Rakennustuotemarkkinoilla metallituotteiden osuus oli 34, puutuotteiden 29, kivituotteiden 20 ja muiden tuotteiden 17 prosenttia. Puuperäisten rakennustuotteiden, joihin kuuluvat sahatavara, puuelementit, kalusteet, ikkunat, kannatteet, rakennuslevyt ja ovet, tuotannon arvo oli vuonna 2008 siis noin 4 miljardia euroa.

Yhteiskunnan toimin voi toki tukea tuotekehitystä ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Varsinaiset menestyksen avaimet syntyvät silti vain tuotteista ja palveluista, joilla on aitoa kysyntää ja kilpailukykyä avoimilla markkinoilla. Edellä olevien lukujenkin viitoittamana on syytä kysyä, onko tulevaisuusvaliokunnan järkevää todella miettiä vain yhden yksittäisen toimialan yhden osa-alueen yhtä osa-aluetta. Kannanottohan tarkoittaa pahimmillaan sitä, että muilla aloilla toimintailmapiiri koetaan negatiiviseksi ja panostukset niin tuotekehitykseen kuin työpaikkoihin tehdään muualla kuin Suomessa.

Olisiko siis syytä yrittää nähdä metsä puilta eli alkaa miettiä koko kansantaloutemme ja elinkeinoelämämme tulevaisuutta. Esimerkiksi 225 000 henkeä työllistävän teknologiateollisuuden ja yli 170 000 henkeä työllistävän rakentaminen toimialan yhteistyöllä on mahdollista kehittää Suomen kansalliseksi vahvuudeksi ja viennin menestysalaksi sopivia kokonaisuuksia. Monet metallirakentajat toimivat jo nyt kansainvälisesti ja panostavat koko ajan muun muassa uusien standardisoitujen innovatiivisten tuotteiden ja ratkaisujen kehittämiseen menestyäkseen nimenomaan kansainvälisillä markkinoilla. Eikö sillä työllä ole tulevaisuusvaliokuntamme mielestä mitään arvoa?

Markku Leino
toimitusjohtaja
Teräsrakenneyhdistys ry