Päästöissä on vielä puristamisen varaa

Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa asuminen ja rakentaminen sekä liikenne ovat erityissyynissä. Energiansäästötavoitteissa heitellään 20-80 prosenttiin vaihtelevia lukuja. Mitä kauemmas mennään, sitä suurempia lukuja. Hyvä niin, sillä silloinhan se ei koske meitä.

Monella taholla pähkäillään parhaillaan, kuinka paljon suomalaiset joutuvat vielä tinkimään elintasostaan ja minkälaisia kiristyksiä esimerkiksi rakentamismääräyskokoelmaan tulee vuoden lopulla ja jälleen kahden vuoden päästä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä voisi tehdä jo nyt, ilman että se maksaisi senttiäkään.

Liikenneministeriön tekemän selvityksen mukaan henkilöautoliikenteessä 15 prosenttia ajetuista matkoista on alle kilometrin pituisia ja puolet matkoista alle viiden kilometrin pituisia. Yleensä vaihtoehtona henkilöautoliikenteelle nostetaan esille joukkoliikenne, mutta tilastot avaavat silmät. Tällaiselle autoilulle ei tarvitse järjestää joukkoliikennettä, sen rinnalle pitäisi nostaa kävely tai pyöräily.

Myönnettäköön, että marraskuisena aamuna sankassa lumipyryssä auraamatonta piennarta pitkin lastenrattaitaan työntävä äiti ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Veikkaan kuitenkin, että tuossa 50 prosentissa näitä tapauksia on sangen vähän. Yleensä heillä ei joka tapauksessa ole varaa autoon tai isi on sillä töissä.

Uskon, että kiinteistösektorilla tilanne on sama. Suurta osaa kiinteistöjä ja asuinrakennuksia pidetään liian kuumina, kun perussäädöt ovat pielessä eikä kiinteistöjä hoitava henkilöstö osaa, jaksa tai viitsi huolehtia säällisistä olosuhteista. Talvipakkasilla pidetään ikkunat auki, jotta on miellyttävämpää keskustella ilmastonmuutoksen haasteista.

Jos jätämme väliin yhden kilometrin ajot, vältämme alle viiden kilometrin ajoja ja sen lisäksi pudotamme huoneistojemme/työpaikkojemme lämpötilaa parilla asteella, olemme tehneet jo osamme ilmastotalkoissa pitkäksi ajaksi. Siinä sivussa ehdimme hyvin pohtia, mitä muuta voisimme asialle tehdä.