Ilmastonmuutoksen matkasaarnaaja Olli Niemi heräsi ilmastonmuutokseen pari vuotta sitten. Hyvä Olli, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Miksiköhän rakennusalalla tämä herääminen on tapahtunut niin myöhään, kun Rakennuslehden sivuillakin asiasta on keskusteltu jo parikymmentä vuotta. Aikaisimmat ilmastokatastrofista varoittelijat leimattiin vielä muutamia vuosia sitten lähinnä viherpiipertäjiksi ja hourupäiksi.
Muun muassa meteorologian professori Bert Bolin totesi jo vuonna 1989 Rakennuslehdessä, että teollisuusmaiden täytyy vähentää hiilen, öljyn ja kaasun polttoa radikaalisti, jotta pääsemme eroon kasvihuoneilmiöstä. Samana vuonna Juho Saarimaa VTT:ltä pohti sitä, miten säästämällä lämmitysenergiaa vähennetään tarvetta tuottaa usein voimakkaasti saastuttavilla menetelmillä valmistettavaa energiaa. Vuonna 2001 Satu Hassi toivoi kuntien asettavan energiansäästötavoitteita yhdyskuntasuunnittelussa. Puheet eivät ole muuttuneet parissakymmenessä vuodessa, ovatko teot?
Rakennuslehti itse lupaili vuonna 1989 ekologisen kirjoitussarjansa avauksessa, että ”Ympäristöongelmista on puhuttu koko 1980-luku. 1990-luvulla siirrytään puheista tekoihin ja silloin rakentajat astuvat kuvaan mukaan.” Tuli suuri lama ja ilmastokeskustelu katosi. Toivottavasti nykyisessä taloustilanteessa ei käy samalla tavalla.
Milloin ilmastonmuutoksesta on jauhettu riittävästi, että aletaan tehdä asioita vapaaehtoisesti, aidosti ja valittamatta? Mitenköhän pitkällä rakennusalan energiatehokkaiden ratkaisujen kehitys nyt jo olisi, jos asioiden tekeminen eri tavalla olisi aloitettu jo 1980-luvulla?
Olli Niemi on Rakennuslehden viikon henkilönä sivulla 8.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Pommiin nukuttu”