Dosentti Tuomo Poutanen kirjoitti viime vuoden puolella Rakennuslehden numerossa 36 eurokoodissa näkemistään puutteista. Hän palasi asiaan Rakennuslehden numerossa 13.
On ollut hämmentävää huomata, kuinka kukaan eurokoodin vastuullisista tahoista ei ole vaivautunut kommentoimaan aihetta. Tuskin Poutanenkaan koko eurokoodia olisi kirjoittamassa uudelleen, hän on kritisoinut vain yhtä osa-aluetta, rakenteiden murtovarmuustarkastelua.
Kohta 40 vuotta rakennesuunnittelijana toimineena ja eurokoodin eräisiin keskeisiin kohtiin jo itsenäisesti tutustuneena uskaltaisin pari palkkia tai muuta rakenneosaa sipaista tämänkin suunnitteluohjeistuksen mukaan. Mutta vasta kun olen verrannut tietokonetulosteita vähintään kahden aikaisemman menetelmän tuloksiin ja vielä laskenut varmuuden vuoksi kerran käsin.
Rakenne- ja lujuustekniikan perusteet eivät ole tietenkään miksikään muuttuneet, ja uusimmat käyttökokemukset, käyttötavat, materiaalit ja tutkimuksen huomioivan normin luulisi jo luonnostaan palvelevan entistä paremmin oman aikansa tarpeita. Rakenteen toimivuutta tarkastellaan siinä hiukan monipuolisemmin ja ainakin näennäisesti tarkemmin. Niinpä esimerkiksi puurakenteiden osalta tämä aiheuttaa hieman lisätyötä. Nykyisin suunnittelija hyödyntää kuitenkin tietokoneiden tarjoamaa laskentatehoa, joten rakenteiden kelpoisuustarkastelujen lisääntyminen ei sinänsä ole ongelma.
Yksi tärkeä normituksen osa-alue, rakenteiden optimaalisen murtovarmuustason määritys, on varmasti eurokoodissakin ollut vaikea pähkinä. Poutanen toteaa, että rakenteiden luotettavuus on varsin monimutkainen asia.
Eurokoodissa kantavien rakenteiden mitoituksen perustana olevien hyötykuormien vähimmäisarvoja on korotettu (asunnot 33 %) kautta linjan. Toisaalta vaakarakenteita laskettaessa saadaan tehdä pinta-alavähennyksiä. Lumikuormien mitoitusarvot ovat nousseet vuosien saatossa paikoin niin paljon, että tällä perusteella arvioituna vanhat vesikattorakenteet voivat olla esimerkiksi 35 prosenttia ”alivarmoja”. Kinostumisen vaikutusten suhteen vanhoissa rakennuksissa esiintyy paikallisesti tätäkin suurempia alivarmuuksia.
Eurokoodissa jo toinen samaan aikaan vaikuttava erityyppinen kuorma (esim. lumi) kerrotaan mitoittavia voimasuureita laskettaessa yleisesti 0,7:llä (ei aina). Tämä kerroin saattaa hyvinkin olla liian pieni, vaikka sen vaikutus mitoitusarvoon onkin pysyvän kuorman ja muuttuvien kuormien suhteesta riippuen ja tavanomaisissa vaakarakenteissa teoreettisessa maksimissaankin vain 0-15 prosenttia.
Yhdistelykertoimista olisi hyvä päästä pikku hiljaa yhteisymmärrykseen. Selvästi huonosti toimivia laskentasääntöjä ei tietysti kannata pitää voimassa. Kertoimien fiksaus laskentaohjelmiin ja laskentapohjiin on pikku juttu, mikäli koko kuormien yhdistelyperiaatetta ei heitetä romukoppaan.
Vahvistakaa nyt joku toinenkin asiantuntija, heitänkö eurokoodit paperinkeräykseen niin kuin vanhempi tutkija Tampereelta suosittaa. Samalla olisi mukava kuulla, kuinka pitkälle normien rinnakkaiskäyttöä ollaan lykkäämässä.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Puppuako koko eurokoodi?”