Rakennusalan koulutusratkaisut ansaitsevat perusteellisen ja avoimen tarkastelun. Nyt käsillä olevassa rakennusmestari (yamk) -tutkinnon valmistelussa huolta herättää se, että ratkaisun vaikutuksia ei ole arvioitu.
Tutkintoa koskevassa lausuntopyynnössä ei esitetty vaikutusarvioita työmarkkinoihin, koulutuksen kokonaisrakenteeseen tai alan vetovoimaan. Rakennusala on jo ennestään koulutuksellisesti varsin pirstaleinen, ja uudet tutkintotasot vaikuttavat väistämättä tutkintojen väliseen työnjakoon sekä opiskelijoiden hakeutumiseen alalle. Päätöksenteon pitäisi nojata tutkittuun tietoon.
Olisiko kokonaan uuden jatkotutkinnon sijasta parempi suunnata panostukset resurssien kanssa kroonisesti kamppaileville kiinteistö- ja rakentamisalan opetusta tarjoaville yliopistoille?
Lausuntopyynnössä todettiin nykyisen rakennusmestarikoulutuksen keskittyvän työnjohtoon ja tuotannon hallintaan rakennustyömaalla, kun insinöörikoulutus sisältää enemmän teoreettista ja suunnittelupainotteista opetusta.
Rakentamislain mukaisissa työnjohtotehtävissä ei ole vaatimusta ylemmälle korkeakoulututkinnolle. Myöskään alan vapaaehtoisissa rakennuttajapätevyyksissä vaatimusta ei ole.
Rakennusmestareita toimii nykyisellään johtotehtävissä työmaalta konsernijohtoon asti. Ylempi korkeakoulututkinto on tähän asti sisältänyt laajat ja syvälliset tiedot sekä tarvittavat teoreettiset tiedot toimimiseen esimerkiksi poikkeuksellisen vaativan luokan suunnittelutehtävissä.
Erityisesti huomiota kannattaa kiinnittää lausuntopyynnön aikatauluun. Lausuntoaika päättyi perjantaina 29.8, ja jo seuraavana maanantaina 1.9 alkoi opintopolussa haku uusiin opintoihin. Tämä antaa vaikutelman, että lausuntojen merkitys jäi vähäiseksi, ja päätökset on käytännössä tehty etukäteen.
Kiinteistö- ja rakentamisalan Roti-raportti on korostanut jo pitkään, että rakentaminen on osa laajempaa yhteiskunnallista kokonaisuutta. Koulutuspäätökset heijastuvat paitsi alan yrityksiin ja ammattilaisiin, myös siihen, millaisia valmiuksia Suomella on tulevaisuudessa vastata yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin turvallisuuden tai kestävän kehityksen osalta.
Kiinteistö- ja rakentamisala tarvitsee koulutuspolitiikkaa, joka perustuu kattaviin vaikutusarvioihin, avoimuuteen ja eri osapuolten kuulemiseen. Vain näin voidaan varmistaa, että ratkaisut palvelevat aidosti koko toimialan ja yhteiskunnan etua.
Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa
5 vastausta artikkeliin “Rakennusmestari (yamk) -tutkinto etenee ilman vaikutusarvioita”
Rakennusmestari – kävi istuskelemassa ammattikorkeakoululla 6 kurssia, jotka tehtiin kaiken maailman vuorovaikutteisena yhteiskehittämisenä, fasilitoituna ajatuspajana ja muutamana hassuna tekoälyavusteisena kirjoitelmana sekä oppimispäiväkirjana. Sen päälle tuli kirjoitettavaksi ”akateeminen” lopputyö. Lopputulemana melkoinen koulutuksellinen loikka mestarista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneeksi rakennusalan tietäjäksi ja taitajaksi.
No ei tosiaan ole ihme, ettei moiselle tutkinnolle löydy minkäänlaista arvostusta, sen enempää kuin tarvettakaan. Vitsi on niin surkea, ettei se naurata, mutta ei sen perään viitsi itkeäkään. Aika ei mennyt hukkaan, olihan se mukavaa vastapainoa työtehtäviin ja matkaan tarttui uusia kontakteja sekä ajankohtaisia aiheita laidasta laitaan. Kurssien, vierailevien luennoitsijoiden ja materiaalien eteen oli pääosin nähty paljon vaivaakin.
Mutta aidosti oikean ylemmän korkeakoulututkinnonkin suorittaneena täytyy kyllä sanoa, että tämä on häpeäksi. Yksikään yliopiston kurssi ei ole, eikä pidäkään olla näin helposti luisteltavissa läpi, eikä lopputyö edes juuri etäisesti muistuta akateemista lopputyötä periaatteineen ja tieteellisine vaateineen.
Lopettakaa – ei todellakaan ole ylempi korkeakoulututkinto, eikä todellakaan tee mestarista diplomi-insinöörin veroista tekniikan ammattilaista, vaikka muka ovat saman tasoisia.
Ymmärrän asian sinänsä, sillä tähän asti rakennusmestareilla ei ole ollut mahdollisuutta edetä ylempään korkeakoulututkintoon, tai se on ollut hyvin haastavaa. Tämä oli myös yksi syy siihen, miksi itse vaihdoin kesken opintojen rakennusmestarista insinööritutkintoon. Kun esimerkiksi tradenomit ja sairaanhoitajat voivat jatkaa opintojaan ylempään korkeakoulututkintoon, miksei sama mahdollisuus koskisi myös rakennusmestareita?
Haluan nostaa esiin toisenkin epäkohdan, joka liittyy tekniikan alan ylempään tutkintoon. Jos AMK-insinööri hakee yliopiston maisterivaiheeseen, kertyy opintopisteitä koko korkeakoulupolulta yhteensä 240 + 120 eli 360 opintopistettä. YAMK-tutkinnon suorittaneella määrä on puolestaan vain 240 + 60 eli 300 opintopistettä. Voidaanko näitä tutkintoja täten pitää yhdenvertaisina? Yliopistossa lisensiaattitutkinnon laajuus on 360 opintopistettä. Pitäisikö AMK-insinööreille jotka ovat suorittaneet myös alansa yliopiston maisterivaiheen myöntää lisensiaatin tutkinto?
Ajattelet asiaa opintopisteiden osalta väärästä suunnasta. DI-tutkinnon laajuus on 300 op, joka on ylempi korkeakoulututkinto. Vastaavasti ylempi ammattikorkeakoulututkinto on saman verran, kun ynnäät raksainssin 240 op perään tuon 60 op paketin. Tosin, aina kaikilla aloillahan nämä pistemäärät eivät mene juuri näin, mutta ymmärtänet logiikan näin päin paremmin? Sen yliopiston maisteriohjelman kun ei ole tarkoituskaan olla AMK-inssin jatkotutkinto, vaan tekniikan kandidaatin jatkotutkinto, jolla taas on plakkarissaan vasta se 180 opintopistettä.
Ja mitä ensimmäiseen kappaleeseen tulee, niin mikä on se syy miksi rakennusmestarilla tulisi olla mahdollisuus edetä ylempää korkeakoulututkintoa vastaavalle tasolle? Mestarin tutkinnon laajuus on 210 op ja kyseisen tutkinnon voi korottaa insinöörin tutkinnoksi suorittamalla 30 op edestä täydentäviä opintoja, jolloin taas sama 240 op on kasassa. Sen jälkeen taas voi edetä halutessaan sinne 60 op YAMK-osuuteen, jolloin koulutustaso vastaa viitekehyksessään ylempää korkeakoulututkintoa ja on laajuudeltaan yhteensä sama 300 op.
Ja tähän vielä lisättynä, niin esim. TUNI tarjoaa jo nykyisellään mahdollisuutta hakea YAMK-ohjelmaan rakennusmestarin tutkinnolla, mutta tällöin laajuus on 60 op sijasta 90 op, jolloin sama 300 op yhteismäärä saavutetaan. On täysin järjetöntä, että pitäisi erikseen vielä luoda jokin rakennusmestarin YAMK-tutkinto, kun se joka tapauksessa kuitenkin vastaisi mitä suuremmalla todennäköisyydellä tuota samaa 30+60 op yhdistelmää.
Kyllä minä tutkintorakenteiden logiikan ymmärrän, ja sitä avasin jo omassa vastauksessani. Se ei kuitenkaan ollut varsinainen pointtini, vaan se, miksi AMK:n ja yliopiston välille on luotu tällainen erottelu ja miksi niiden rakenteet eivät ole yhdenmukaiset. Huomattava määrä tekniikan alan AMK-opiskelijoita hakee ja suorittaa yliopiston maisteriohjelmia (myös rakennusalalla), joten tällainen 60 opintopisteen ylimääräinen opiskelu tuntuu haitalliselta sekä resurssien käytön että kansantalouden näkökulmasta. Jos yliopiston maisteritutkinto ei ole jatkotutkinto AMK-tutkinnon suorittaneelle, miksi niihin silti järjestetään niin paljon hakuja?
Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen mahdollisuus tulee olla rakennusmestarilla samalla tavalla kuin muillakin AMK-tutkinnon suorittaneilla. Jatkotutkintojen tarkoituksena on kehittää työelämässä tarvittavaa osaamista jatkuvasti kasvaviin ja muuttuviin työelämän tarpeisiin, miksi rakennusmestari ei saisi kehittää omaa osaamistaan samalla tavoin? Omana opiskeluaikanani tällaisia jatkomoduuleita tai opintoja ei ollut tarjolla. Opiskelijana on myös todella lohduttavaa kuulla, että jos vain käy tietyt opinnot läpi ilman opiskeluoikeutta, voi ehkä myöhemmin päästä suorittamaan tutkintoa. Ainakaan omaan korvaani tällainen polku ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Erillisiä tutkintoja ei välttämättä tarvita, mutta mahdollisuus jatkokoulutukseen tulee olla tutkinnosta riippumatta.
Oma mielipiteeni on, että koko korkeakoulujärjestelmää tulisi tarkastella uudelleen. Tutkintojen laajuudet olisi syytä yhtenäistää ja ammattikorkeakoulujen tulisi keskittyä alemman korkeakoulututkinnon tarjoamiseen. Tämän jälkeen hyvällä opintomenestyksellä voisi hakea yliopistoon suorittamaan jatkotutkintoa. YAMK-tutkinnot tulisi mielestäni lakkauttaa ja niiden rahoitus siirtää yliopistoille jatkotutkintojen järjestämistä varten. Näin esimerkiksi tohtoriopintoihin hakeutuminen olisi linjassa molemmissa koulutuspoluissa.