Rakennusalan koulutusratkaisut ansaitsevat perusteellisen ja avoimen tarkastelun. Nyt käsillä olevassa rakennusmestari (yamk) -tutkinnon valmistelussa huolta herättää se, että ratkaisun vaikutuksia ei ole arvioitu.
Tutkintoa koskevassa lausuntopyynnössä ei esitetty vaikutusarvioita työmarkkinoihin, koulutuksen kokonaisrakenteeseen tai alan vetovoimaan. Rakennusala on jo ennestään koulutuksellisesti varsin pirstaleinen, ja uudet tutkintotasot vaikuttavat väistämättä tutkintojen väliseen työnjakoon sekä opiskelijoiden hakeutumiseen alalle. Päätöksenteon pitäisi nojata tutkittuun tietoon.
Olisiko kokonaan uuden jatkotutkinnon sijasta parempi suunnata panostukset resurssien kanssa kroonisesti kamppaileville kiinteistö- ja rakentamisalan opetusta tarjoaville yliopistoille?
Lausuntopyynnössä todettiin nykyisen rakennusmestarikoulutuksen keskittyvän työnjohtoon ja tuotannon hallintaan rakennustyömaalla, kun insinöörikoulutus sisältää enemmän teoreettista ja suunnittelupainotteista opetusta.
Rakentamislain mukaisissa työnjohtotehtävissä ei ole vaatimusta ylemmälle korkeakoulututkinnolle. Myöskään alan vapaaehtoisissa rakennuttajapätevyyksissä vaatimusta ei ole.
Rakennusmestareita toimii nykyisellään johtotehtävissä työmaalta konsernijohtoon asti. Ylempi korkeakoulututkinto on tähän asti sisältänyt laajat ja syvälliset tiedot sekä tarvittavat teoreettiset tiedot toimimiseen esimerkiksi poikkeuksellisen vaativan luokan suunnittelutehtävissä.
Erityisesti huomiota kannattaa kiinnittää lausuntopyynnön aikatauluun. Lausuntoaika päättyi perjantaina 29.8, ja jo seuraavana maanantaina 1.9 alkoi opintopolussa haku uusiin opintoihin. Tämä antaa vaikutelman, että lausuntojen merkitys jäi vähäiseksi, ja päätökset on käytännössä tehty etukäteen.
Kiinteistö- ja rakentamisalan Roti-raportti on korostanut jo pitkään, että rakentaminen on osa laajempaa yhteiskunnallista kokonaisuutta. Koulutuspäätökset heijastuvat paitsi alan yrityksiin ja ammattilaisiin, myös siihen, millaisia valmiuksia Suomella on tulevaisuudessa vastata yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin turvallisuuden tai kestävän kehityksen osalta.
Kiinteistö- ja rakentamisala tarvitsee koulutuspolitiikkaa, joka perustuu kattaviin vaikutusarvioihin, avoimuuteen ja eri osapuolten kuulemiseen. Vain näin voidaan varmistaa, että ratkaisut palvelevat aidosti koko toimialan ja yhteiskunnan etua.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Rakennusmestari (yamk) -tutkinto etenee ilman vaikutusarvioita”
Rakennusmestari – kävi istuskelemassa ammattikorkeakoululla 6 kurssia, jotka tehtiin kaiken maailman vuorovaikutteisena yhteiskehittämisenä, fasilitoituna ajatuspajana ja muutamana hassuna tekoälyavusteisena kirjoitelmana sekä oppimispäiväkirjana. Sen päälle tuli kirjoitettavaksi ”akateeminen” lopputyö. Lopputulemana melkoinen koulutuksellinen loikka mestarista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneeksi rakennusalan tietäjäksi ja taitajaksi.
No ei tosiaan ole ihme, ettei moiselle tutkinnolle löydy minkäänlaista arvostusta, sen enempää kuin tarvettakaan. Vitsi on niin surkea, ettei se naurata, mutta ei sen perään viitsi itkeäkään. Aika ei mennyt hukkaan, olihan se mukavaa vastapainoa työtehtäviin ja matkaan tarttui uusia kontakteja sekä ajankohtaisia aiheita laidasta laitaan. Kurssien, vierailevien luennoitsijoiden ja materiaalien eteen oli pääosin nähty paljon vaivaakin.
Mutta aidosti oikean ylemmän korkeakoulututkinnonkin suorittaneena täytyy kyllä sanoa, että tämä on häpeäksi. Yksikään yliopiston kurssi ei ole, eikä pidäkään olla näin helposti luisteltavissa läpi, eikä lopputyö edes juuri etäisesti muistuta akateemista lopputyötä periaatteineen ja tieteellisine vaateineen.
Lopettakaa – ei todellakaan ole ylempi korkeakoulututkinto, eikä todellakaan tee mestarista diplomi-insinöörin veroista tekniikan ammattilaista, vaikka muka ovat saman tasoisia.
Ymmärrän asian sinänsä, sillä tähän asti rakennusmestareilla ei ole ollut mahdollisuutta edetä ylempään korkeakoulututkintoon, tai se on ollut hyvin haastavaa. Tämä oli myös yksi syy siihen, miksi itse vaihdoin kesken opintojen rakennusmestarista insinööritutkintoon. Kun esimerkiksi tradenomit ja sairaanhoitajat voivat jatkaa opintojaan ylempään korkeakoulututkintoon, miksei sama mahdollisuus koskisi myös rakennusmestareita?
Haluan nostaa esiin toisenkin epäkohdan, joka liittyy tekniikan alan ylempään tutkintoon. Jos AMK-insinööri hakee yliopiston maisterivaiheeseen, kertyy opintopisteitä koko korkeakoulupolulta yhteensä 240 + 120 eli 360 opintopistettä. YAMK-tutkinnon suorittaneella määrä on puolestaan vain 240 + 60 eli 300 opintopistettä. Voidaanko näitä tutkintoja täten pitää yhdenvertaisina? Yliopistossa lisensiaattitutkinnon laajuus on 360 opintopistettä. Pitäisikö AMK-insinööreille jotka ovat suorittaneet myös alansa yliopiston maisterivaiheen myöntää lisensiaatin tutkinto?