Rakentamisen asemaa uudessa Aallossa varmistettava

Rakennusalalla virisi kevään aikana huoli Aalto-yliopiston suunnitelmista ja kaavailuista, joiden mukaan sisäänottoa insinööritieteiden korkeakoulun tekniikan kandidaatin koulutusohjelmiin supistettaisiin merkittävästi.

Samaan aikaan pohdinnoissa on tekniikan kandidaatin tutkinnon rakenteen ja sisällön uudistaminen. Tavoitteena on rakentaa opiskelijoille hyvät valmiudet syventäviin ammatillisiin opintoihin että laajentaa opiskelijoiden mahdollisuuksia suunnitella itse omia opintojaan. Käytännössä perusopinnot tultaneen määrittelemään mahdollisimman yleispäteviksi, että ne mahdollistaisivat opiskelijoiden suuntautumisen maisterivaiheessa mihin hyvänsä insinööripuolen koulutusohjelmaan.

Diplomi-insinöörin tutkintoon johtavat maisteriohjelmat aiotaan muuttaa Aallossa englanninkielisiksi. Vieraskielinen opetus olisi välttämätöntä, koska merkittävä osa maisteriohjelmien opiskelijoista rekrytoitaisiin ulkomailta.

Edellä kuvatut suunnitelmat sisältyvät juuri valmistuneeseen Aallon insinööritieteiden korkeakoulun Tiekarttaan 2020. Ohjelma, kuten muidenkin muutosten valmistelutyö on toistaiseksi tapahtunut suppeassa piirissä. Syntyneiden ideoiden jalostamista ja muutoksen jalkauttamista varten kehittämissuunnitelmat olisi tuotava avoimeen keskusteluun niin Aallon sisällä kuin sen sidosryhmienkin kanssa.

Aallolla ja sen edeltäjällä Teknillisellä korkeakoululla on ollut merkittävä rooli rakennetun ympäristön asiantuntijoiden kouluttajana Suomessa. Yli 75 prosenttia kaikista alan diplomi-insinööreistä, lisensiaateista ja tohtoreista on valmistunut Otaniemestä. Aallon osuus alan aloituspaikoista on yli puolet.

Koulutus on kannattanut, sillä diplomi-insinööreillä on vallinnut täystyöllisyys lähes suhdanteista riippumatta. Työvoiman tarve kasvaa jatkuvasti suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan arkkitehtuurin ja rakentamisen yliopistokoulutukseen ennakoidaankin merkittävää lisäystarvetta. Aloituspaikkojen yhteismäärää tulisi Otaniemessä, Hervannassa ja Linnanmaalla nostaa liki kolmanneksella nykyisestä noin 460 paikasta 600 paikkaan vuoteen 2016 mennessä.

Rakentaja tarvitsevat Aaltoa ja Aalto tarvitsee rakentajia tulevaisuudessakin. Alan kannalta olisi huono asia, jos tutkimusta ja siihen nojautuvaa diplomi-insinöörikoulutusta Aallossa leikattaisiin. Päinvastoin, tavoite tulee olla opetuksen ja tutkimuksen resurssien vahvistaminen, monitieteisyyden lisääminen sekä yliopistojen kansainvälistymisen tukeminen.

Rakennusalan professorien eläköitymisen kiihdyttämä näivettyminen tulee pikaisesti muuttaa Aallossa tavoitteelliseksi kasvuksi. Kasvuperusteet löytyvät sekä alan yhteiskunnallisesta merkittävyydestä että aihepiirin monista osaamis- ja tutkimustarpeista. Ongelmaa ei kuitenkaan pidä sälyttää yksin Aallon ratkaistavaksi. Samalla muidenkin alan toimijoiden on tunnustettava, että Aalto on profiililtaan tutkimusyliopisto. Huippututkimusta saadaan aikaan myös rakentamisessa vain vahvistamalla teoreettista osaamista ja lisäämällä tutkijakoulutusta.

Lienee siis kohtuullista toivoa, että noin 300 000 suomalaista työllistävä, liikevaihdoltaan 27 miljardia euroa vuodessa tuottava ja yli 70 prosentin osuutta kansallisvarallisuudesta vastaava toimiala saisi vahvan roolin maailmanluokan yliopistoksi tähtäävässä Aallossa. Ja rakentajat tilaisuuden näyttää kykynsä.