Sedät istuvat arkkitehtitoimiston pyhimmän pöydän ääressä. Sydämiä riipoo suunnittelemattomuus. Lokakuussa mielet valtasi ajatus, että metropolialue kaipaa kunnon keskuksen tai ainakin sitä pitäisi miettiä. Cino Zucchin arkkitehtitoimiston tekemä hoikkien tornien suunnitelma Keski-Pasilaan ei riittänyt vastaukseksi ongelmaan. Pitää miettiä myös Pohjois-Pasilan valtavat maaresurssit aina Metsälään asti.
Setäketjuun kuuluu kolme professoria: kaupunki- ja liikennesuunnittelija Pentti Murole, aikoinaan rakennushallitusta pääjohtanut Matti K. Mäkinen ja Kiinaan parhaillaan rakennettavia kohteita suunnitellut arkkitehti Pekka Salminen.
Trio ei säästä kysymyksiltä.
Miten Helsingin ytimessä voi olla suunnittelutyhjiö ja suunnitteluresurssien käytön tyhjiö? Miksi kaupungit eivät tutki metropolialueella Pasila-Töölönlahti-Aviapolis-akselia? Miksi vaihtoehtojen kaikki pohdinta tuntuu olevan kuoliossa, vaikka eri tahot vääntävät omia suunnitelmiaan.
Kannattaisiko selvittää, onko Helsingin keskustassa tulevaisuudessa ratapiha? Tuleeko keskustaan HSL:n ajama metro vai Liikenneviraston rautatieosaston suosima maanalainen Pisara-rautatie? Miksi kukin liikennevirasto tekee omia suunnitelmiaan irrallaan muusta?
Valtio ja kaupunki tekivät maapoliittisen sopimuksen Keski-Pasilasta 1980-luvun lopussa. Olisiko aika avata se ja miettiä rakennusoikeudet uudelleen? Millaisia rakentamismahdollisuuksia Pohjois-Pasilasta vapautuvat alueet tarjovat?
Sedät eivät ole samanmielisiä metropolin uuden keskuksen paikasta. Pariisin La Defénce on esikuva tornien keräämiselle yhteen paikkaan mutta myös ristiriitoja herättävä alue toteutuksineen.
Mäkisellä on 14 kunnan metropolinäkökulma, ja hän sijoittaisi tornikeskuksen, Helsingin portin, Pohjois-Pasilaan. Kaukojunat pitäisi myös pysäyttää sinne. Mielessä välkkyy metropolin kakkoskeskus, Suomen Pashattan: asuin-, työpaikka, media-, taide- ja kulttuurialue ja Aino-yliopiston tuleva kehto. Murole ja Salminen tekisivät uuden keskusrautatieaseman Keski-Pasilaan, satamien käytöstä vapautuneelle alaratapihalle ja nykyinen asema saisi huutia.
Viimeistään nyt olisi sopiva aika miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja koko Pasilan alueella. Pohjois-Pasilassa olisi syytä tutkia kaupunkimallia. Pöydän puhdistamiseen fixideoilta sopisi kansallinen tai kansainvälinen suunnittelukilpailu, jossa tärkeänä osana olisivat liikenneratkaisut.
Pelkkä arkkitehtuurikilpailu jatkaisi nykysuuntaista keskustelua. Mietittäisiin, sopisivatko taas uudet torniehdotukset Keski-Pasilaan. Kaupunkirakenne ja maankäyttö jäisivät sivurooliin.
Hyvää Keski-Pasilan nykysuunnittelussa on, että siellä mietitään asumisen ja työpaikkojen yhdistelmää. Mutta tuleeko siitä menetetty alue, tulevaisuuden inhola, jos suunnittelua jatketaan virkakoneiston naulaamilla ideoilla eivätkä seudun liikenneratkaisut ja kaupunkirakenne ole nykyistä selkeämmin mukana suunnittelussa?
Kun valtion ja seudun liikennevirastouudistukset ovat mallillaan, uudet virastot voisivat liittoutua kaupunkien kanssa etsimään vaihtoehtoisia maankäyttö- ja liikenneratkaisuja. Yhteistyön tuloksena saataisiin liiat kivet pois pesästä.
Kuka nappaa kopin?
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Sedät pureutuvat Pasilan suunnitteluun”