Tekoäly voi vapauttaa meidät – tai tyhmentää ja uuvuttaa meidät

Rakennusalan todellinen vastuullisuus tullaan mittaamaan erityisesti siinä, miten ymmärrämme tekoälyn vaikutukset työhön, arvoihin ja kulttuuriin.

Olen viime aikoina pysähtynyt miettimään, mitä tekoäly tekee meille, ei vain työkaluna, vaan myös ajatteluna ja jaksamisena. Koin viisi vuotta sitten loppuunpalamisen ja tunnistan tekoälyn käytössä samoja varoitusmerkkejä kuin silloin: jatkuva kiire, tehokkuuden tavoittelu ja tunne, ettei mikään riitä.

Tekoäly voi säästää aikaamme ja parantaa työmme laatua. Mutta jos käytämme sitä laiskasti, se tekee meistä nopeampia mutta huonompia. Silloin se salakavalasti heikentää sekä ajatteluamme että työmme laatua.

Rakennusalalla, jossa tehostamispaineet ovat jo valmiiksi suuret, on nyt tärkeää pysähtyä tämän äärelle. Jokainen alan yritys on paperilla vastuullinen, mutta vastuullisuus mitataan myös siinä, miten johto ymmärtää tekoälyn vaikutukset työelämän muutokseen ja samalla arvoihin, etiikkaan ja vastuuseen.

Tulemme lähivuosina kohtaamaan tekoälyn käyttöön liittyviä odotuksia, kritiikkiä ja jopa syyllistämistä. Yrityksiä haastetaan yhä enemmän tekoälyn energiankulutuksesta ja eettisistä valinnoista. Ennustan, että muutaman vuoden sisällä alan yrityksiltä edellytetään läpinäkyvää raportointia tekoälyn käytöstä ja sen hiilijalanjäljestä.

Tämä tarjoaa myös mahdollisuuden. Nyt on proaktiivisten yritysten paalupaikkoja vapaana niille, jotka ymmärtävät tekoälyn roolin, sen mahdollisuudet ja riskit ja osaavat hyödyntää niitä vastuullisesti. Se on luontevaa, sillä riskienhallintahan on jo valmiiksi keskeinen osa rakennusalan kulttuuria.

Johtamisen ensimmäisenä askeleena varmistaisin, että johtoryhmällä on yhteinen käsitys tekoälyn roolista. Miten se muuttaa liiketoimintaa, työn tekemisen tapoja ja arvoympäristöä, mitä mahdollisuuksia, riskejä ja uhkakuvia se tuo mukanaan?

Tässä olen käyttänyt soveltamaani AI-swot-viitekehystä. Se auttaa tunnistamaan tekoälyn vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat tutussa muodossa.

Toinen näkökulma on kulttuuri. Rakennusalalla on totuttu siihen, että teknologiset hankkeet ovat tietohallintovetoisia, mutta nyt kyse on ennen kaikkea kulttuurisesta muutoksesta.

Kolmas näkökulma on yhteistyö. Yrityksissä tietohallinto, HR, viestintä ja liiketoimintajohto on saatava puhumaan samaa kieltä.

Muutosta ei tehdä teknologian ehdoilla, vaan ihmisten ja bisneksen ehdoilla. Koska kyse on myös osaamisesta, hyvinvoinnista ja arvoista, HR:n rooli on keskeinen.

Ja koska kyseessä on viestinnällisesti suuri muutos, viestintä kannattaa ottaa mukaan heti alusta, jotta muutos saadaan tarinallistettua ja ihmiset sitoutettua mukaan.

Ihmisen ja tekoälyn välinen suhde tulee lähivuosina uuteen tarkasteluun, kun tekoäly tekee yhä enemmän päätöksiä ja toimeenpanee niitä osittain itsenäisesti. Samalla on todennäköistä, että näemme enemmän muutosneuvotteluja kuin koskaan aiemmin.

Silloin punnitaan, mitä vastuullisuuspuhe todella tarkoittaa, ja kannustankin asettamaan ihmisten hyvinvoinnin transformaation ykköstavoitteeksi.

Tekoälyyn kannattaa siis suhtautua uteliaasti ja kriittisesti. Se tarjoaa paljon hyötyjä, mutta sen kokonaisvaikutukset eivät saa jäädä tiedostamatta.

Viime kädessä kyse ei ole vain teknologiasta, vaan erityisesti johtajuudesta. Siitä, miten pidämme ihmisen ajattelun, harkinnan ja inhimillisyyden työn keskiössä. Tämä muokkaa rakennusalan kenttää tulevina vuosina merkittävästi.