Tuotekortti edistää rakennustuotteiden uudelleenkäyttöä

Hiljattain päättyneessä Uuraket-hankkeessa laadittiin uudelleenkäytettävien rakennustuotteiden kelpoisuuden osoittamista helpottavia käyttökohdekohtaisia vaatimustaulukoita ja tuotekorttimalleja uudelleenkäytettäville betonielementeille, liimapuille ja tiilille.

Vastaavan kaltaisia vaatimustaulukoita ja tuotekorttimalleja tulisi laatia myös muille rakennustuotteille.

Tuote- ja käyttökohdekohtaisten vaatimustaulukoiden avulla selvitetään uudelleenkäytettävän rakennustuotteen kelpoisuus aiottuun käyttökohteeseen. Selvityksen tulokset kootaan koneluettavaan tuotekorttiin, joka seuraa tuotetta koko sen elinkaaren ajan. Korttia voidaan täydentää ja päivittää purkamisen, varastoinnin, suunnittelun ja käytön aikana.

Usein käydään keskustelua siitä, kuka omistaa uudelleenkäytettävän rakennustuotteen ja on vastuussa sen kelpoisuuden selvittämisestä. Kun uudelleenkäytettävän tuotteen olennaiset ominaisuudet ja käyttökohdekohtainen kelpoisuus on selvitetty, ei tuotetta osteta kuin sikaa säkissä.

Uudelleenkäytettävän rakennustuotteen kelpoisuuden voi selvittää esimerkiksi purkukohteen, varaston tai rakennuskohteen omistaja eli se, joka haluaa kelpoisuuden selvittämisestä syntyvän lisäarvon itselleen. Toki rakennushankkeeseen ryhtyvä on lopulta vastuussa siitä, että rakennuskohteessa käytettävä tuote on kelvollinen.

Kelpoisuuden selvittämisen tuloksena syntyvällä tuotekortilla nostetaan tuotteen jalostus- ja markkina-arvoa, edistetään tuotteen myyntiä, markkinointia ja uudelleenkäyttöä, helpotetaan tilaajan käyttökohdevalintaa ja suunnittelijan tuotemäärittelyä, osoitetaan tuotteen käyttökohdekohtainen kelpoisuus rakennusvalvonnalle ja selkeytetään hankkeen osapuolten vastuukysymyksiä, sekä vältetään tarpeettomia testejä ja vääriä arviointimenetelmiä.

Vaatimustaulukot ja tuotekorttimallit ovat skaalattavissa useampiin tuotteisiin ja suurempiin tuotemääriin, mikä laskee tuotekohtaisia selvityskuluja. Lähestymistapaa on jo sovellettu käytännön kiertotalouskohteissa.

Kelpoisuuden selvittämisen tulee olla luonteva osa uudelleenkäyttöprosessia. Selvittämistä ei tule lykätä hankkeen loppuun tai yrittää unohtaa kokonaan.

Selvittäminen sisältää testausta, laskentaa ja mittausta sekä arviointia alkuperäisten tuotetietojen pohjalta. Vaarallisten ja haitallisten aineiden sekä epäpuhtauksien arvioinnin merkitys korostuu uudelleenkäytettävillä tuotteilla verrattuna tehdasvalmisteisiin.

Mikään olemassa olevista henkilösertifioinneista ei varsinaisesti pätevöitä uudelleenkäytettävien rakennustuotteiden kelpoisuuden arviointiin, vaan kelpoisuus tulee osoittaa rakennusvalvontaviranomaisen päteväksi katsoman tahon selvityksellä.