Muovi on käytännöllinen, kevyt, kestävä ja kehittynyt materiaali, jolla on hyvin perusteltu paikkansa modernin rakentamisen lukemattomissa eri käyttökohteissa. Suoraan rakentamiseen käytetään noin 20 prosenttia kaikesta muovista, minkä lisäksi muovia käytetään yleisesti rakennustuotteiden pakkauksissa ja työmaiden suojauksissa. Muovit mahdollistavat rakentamisessa esimerkiksi kiinteistöjen energiatehokkuuteen liittyen kestäviä ratkaisuja.
Muovien käytön välttämisestä puhutaan tällä hetkellä kuitenkin paljon. Sitä perustellaan ennen kaikkea kestävän kehityksen edistämiseen liittyvillä näkökannoilla, kuten rakentamisen hiilipäästöjen pienentämisellä. Erityisesti rakentamisen alan asiantuntijoiden kanta muovien välttämisen ja kierrättämisen kysymykseen on kuitenkin selvä: muovien välttämisen sijaan on keskityttävä kierrättämisen kehittämiseen kokonaisvaltaisesti, toiminnan eri osapuolia vahvasti osallistaen. Näin voidaan saavuttaa pidempi elinkaari muovimateriaalille sekä lisätä muovinkäytön vastuullisuutta ja rakentamisen resurssitehokkuutta, jossa energiaa, vettä, raaka-aineita, materiaaleja ja maa-alueita käytetään kestävällä tavalla ja vähennetään niiden käytöstä aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Muovi on rakentamisessa resurssitehokas vaihtoehto.
Tunnistaminen luo pohjan lajittelulle
Rakentamisessa käytetään lukuisia erilaisia muoveja. Jotta muoveja voidaan kerätä tehokkaasti talteen ja käyttää uudelleen, on muovit tunnistettava ja niille on järjestettävä erilliskeräys jo työmaalla. Vaihtoehtoisesti lajittelu voidaan tehdä laitosmaisesti. Helpoimmin tunnistettavia muoveja ovat pehmeät ja joustavat PE-LD-muovit, joita käytetään yleisesti esimerkiksi tuotepakkauksissa ja suojakalvoissa. Monien muiden muovien, kuten PVC:n, tunnistaminen on kuitenkin haastavaa ja työlästä – joskus jopa mahdotonta.
Merkittävin muovien tunnistamista vaikeuttava tekijä on tuotteiden ja materiaalien puutteelliset merkinnät tai niiden puuttuminen kokonaan. Monesti työmaalla käytetyt tai rakennuksesta elinkaarensa päätteeksi poistetut muovit ovat lisäksi likaisia ja niiden muovilajit moninaisia, ja siksi niiden kierrättäminen on työlästä ja haastavaa. Työmaakäytäntöjä kehittämällä on mahdollista vaikuttaa mm. kerättävän muovin likaisuuteen.
Oman mutkansa muovien tunnistamiseen ja kierrättämiseen tuovat erilaisia muovilajeja yhdistävät monikalvoratkaisut. Niitä ei voida tällä hetkellä mekaanisesti erotella ja jalostaa yhtenäiseksi uusiomateriaaliksi valmistavan teollisuuden käyttöön. Samaan kierrätyskelvottomaan kategoriaan lukeutuvat myös erikoismuovit, joiden kemialliset ominaisuudet estävät niiden kierrättämisen nykymuotoisissa prosesseissa.
Lisää tietoa, mittareita ja koulutusta
Eräs keskeisimmistä rakentamisen muovien kierrätyksen heikkoon nykytilaan vaikuttavista tekijöistä on tiedon ja osaamisen puute. Ja vaikka kierrätysmyönteisten asenteiden voidaan sanoa olleen viime vuosina vähintäänkin positiivisessa nousussa, ei kierrätyksen edistämiselle ole olemassa selkeitä tutkimustietoon pohjautuvia lähtökohtia. Yksinkertaistaen: kun ei tiedetä mistä lähdetään, puuttuu kehitystyöltä pohja.
Jotta tilannetta voidaan parantaa, tarvitaan muovien kierrättämiseen ja niiden uusiokäyttöön liittyvää yleistä ja tutkittua tietoa arvoketjun kaikkiin vaiheisiin. Lisäksi tarvitaan mittaristoja, joihin perustuen toimintaa voitaisiin seurata, kehittää ja valvoa. Myös jätteiden sähköiset siirtoasiakirjat ovat asia, jolla olisi kokonaisuudessa perusteltu paikkansa.
Kannustavaa on se, että erilaisia muovien kestävään käyttöön tähtääviä koulutushankkeita on vireillä ja osa niistä on jo käynnistetty. Hyvä esimerkki viime aikojen positiivisesta kehityksestä on Rakentamisen muovit green deal -sopimukseen liittyvä koulutuskokonaisuus, joka on suunnattu koko rakentamisen toimialalle ja muovien toimitusketjulle.
Muovien kierrättäminen on tärkeä osa kestävän rakentamisen kokonaisuutta, mutta kierrättämisen ei silti voida ajatella olevan itseisarvo, jota ajetaan eteenpäin esimerkiksi rakennusten energiatehokkuuden tai laajemmin resurssitehokkuuden kustannuksella. Muovien kierrättämistä ja muovien mahdollista korvaamista muilla materiaaleilla tulee aina tarkastella yhtälönä, jossa huomioidaan eri materiaalien hiilijalanjälki ja niiden muut ympäristövaikutukset koko tuotteen elinkaaren ajalla. Moni rakentamisessa käytetty muovituote mahdollistaa koko rakennuksen tai rakenteen pitkän elinkaaren ja turvallisen käytön. Se on todellista resurssitehokkuutta.
Keskeisiä kysymyksiä rakentamisen muovien kierrätyksen ja resurssitehokkuuden edistämisessä:
- Tiedon ja osaamisen lisääminen kaikille rakentamisen parissa toimiville
- Muovien tunnistamisen helpottaminen
- Erilliskeräyksen järjestäminen työmaalle ja monikeräysratkaisujen kehittäminen
- Jätteiden siirtoasiakirjojen digitalisointi ja kierrätystä koskevien mittaristojen määrittely
- Uusiomuovimateriaalin arvostuksen lisääminen ja sen sertifiointi
- Uusiomuovimateriaalin taloudellisen kilpailukyvyn varmistaminen (vrt. neitseellinen raaka-aine)
- Uusiomuovimateriaalin käyttökohteiden lisääminen ja muovituotteita koskevien standardien kehittäminen
- Toimitusketjujen optimointi pakkausmateriaalien vähentämiseksi
- Kemiallisen kierrättämisen kehittäminen monimuovijakeiden kierrättämiseksi
- Rakennukseen jäävien muovien hiilijalanjäljen tarkastelu suhteessa korvaaviin materiaaleihin
- Tuotteiden ja pakkausten suunnittelun kehittäminen kierrätysnäkökulmaa korostaen
