Harjuniemi: Palkansaajia ei pidä rangaista pitkistä työmatkoista
Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi arvostelee hallitusta siitä, että se on rankaisemassa palkansaajia pitkistä työmatkoista. ”Valtiovalta on kehysriihessään päättänyt säästää 70 miljoonaa euroa kilometrikorvauksista. Leikkauksen toteuttamismalliksi on kaavailtu, että 15 000 ajetun kilometrin jälkeen verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärä puolittuu.”
Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi arvostelee hallitusta siitä, että se on rankaisemassa palkansaajia pitkistä työmatkoista. "Valtiovalta on kehysriihessään päättänyt säästää 70 miljoonaa euroa kilometrikorvauksista. Leikkauksen toteuttamismalliksi on kaavailtu, että 15 000 ajetun kilometrin jälkeen verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärä puolittuu."
Harjuniemi muistuttaa, että työssäkäyvien palkansaajien verotus kiristyy merkittävästi jo tehtyjen veronkorotuspäätösten takia. Tuloveroasteikkojen indeksitarkistusten jäädyttäminen ja arvonlisäveron korottaminen kohtelevat kuitenkin tasapuolisesti kaikkia verovelvollisia.
”Sen sijaan pitkiä työmatkoja ajaville kohdennettuja rangaistusveroja on vaikea ymmärtää kansalaisten tasapuolisen kohtelun kannalta.”
Harjuniemen mukaan osa suomalaisista joutuu ammattinsa takia ajamaan paljon omalla henkilöautolla. ”Tämän takia työehtosopimuksissa on määräys, jonka mukaan työnantaja korvaa työajot maksamalla ajetuilta kilometreiltä verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärän.”
”Paljon työssään ajavien verotusta ollaan nyt kiristämässä 70 miljoonalla eurolla. Huikea lasku tulee yksinomaan työntekijöille ja vielä suhteellisen pienelle porukalle. Työehtosopimukset eivät velvoita työnantajia mihinkään lisäkorvauksiin ja tällaista on kenenkään turha edes odottaa.”
Harjuniemi huomauttaa, että rakennusalalla työmatkat pitenevät jatkuvasti. ”Tämä ei johdu työntekijöistä, eivätkä he tällaista kehitystä halua. Siksi yhteiskunnan ei pidä missään olosuhteissa ryhtyä rankaisemaan työtä tekeviä ihmisiä työssä käymisestä.”
Tätä artikkelia on kommentoitu 12 kertaa
12 vastausta artikkeliin “Harjuniemi: Palkansaajia ei pidä rangaista pitkistä työmatkoista”
Kysymyksiä:
1. työmatkoista saa vähennyksen ja todella pitkiä ajavat järjestävät asiansa niin että (kimppakyyti, tilapäisasuminen) homma saadaan jopa plussan puolelle.
2. järjettömiin kilometrimääriin, jotka ovat osa työnantajan ja työntekijän yhteistä verosuunniitelua täytyy puuttua..onko Harjuniemellä selkeät tavoitteet harmaan talouden suhteen ?
Sen sijaan vapaaseen autoetuun ylemmillä toimihenkilöillä jotka eivät juurikaan aja työajoja tulisi puuttua. Nykyisellään edistää mm. asumista kaukana työpaikoista kun ajaminen ’ei maksa mitään’.
Hetkinen, ei kait työpaikan ja kodin välisestä ajelusta mitään kilometrikorvauksia ole edes tarkoitus maksaa? Jos maksetaan, niin taitaa olla aika yleistä että se nähdään verovapaaksi osaksi palkkaa.
Sen sijaan jos oikeaa työajoa (työpaikalle saapumisen jälkeistä, työajalla suoritettavaa ajoa) joutuu ajamaan yli 15000km vuodessa, niin silloin työnantajan pitäisi hankkia auto työntekijää varten.
Rakennusalalla saa työpaikan ja kodin väliset matkat vähentää verotuksessa oman auton käyttöön perustuen, koska varsinaista työntekemispaikkaa ei ole olemassa (ei rakenneta sitä taloa peräkkäin samaan paikkaan).
Saa vähentää verotuksessa juu, muttei lähellekään verovapaata enimmäismäärää, ei edes puolta siitä.
Puurot ja vellit taas joillakin sekaisin 🙂 Jos ette näin yksinkertaisia asioita ymmärrä, toivottavasti ette myöskään äänestä vaaleissa.
Total consideration ei nyt taida keskustella ollenkaan jutun aiheesta. Ei täällä nyt puhuta kodin ja työpaikan välisten työmatkojen matkakustannusten korvauksista.
Kilometrikorvaus on aivan eri asia.
Kilometrikorvaus maksetaan oman auton käytöstä työnantajan määräämillä firman ja asiakkaan välisillä matkoilla. Se raha tulee työn tilanneelta asiakkaalta, eikä mistään verovaroista. Tilaaja maksaa.
Tyypillisiä kilometrikorvausten saajia: muurari, kattopeltiseppä, hissiasentaja, huoltoteknikko, putkimies.
Nämä yksinäiset herrat eivät ala huutelemaan ohikulkijoilta mitään kimppakyytejä ”Hei, mää olisin lährössä huomenna Nokialta Tampereelle nääs korjaamaan kaukokylmälaitosta, haluaisko joku ottaa kimppakyytiin, mulla olis 200 kg tavaraa, onko kontissa tilaa, tä?”
Majoitus tarkoittaa yleensä yhtä yötä yksin motellissa. Laskun maksaa duunari joka saa vain rahansa takaisin työnantajalta.
Firma lähettää asiakkaalle reissusta laskun, asiakas maksaa laskussa eritellyt majoitus- ja matkakustannukset firmalle ja työntekijä saa esittämäänsä matkalaskua vastaan firmalta vastaavat majoitus- ja kilometrikorvaukset.
Miten ihmeessä tässä voisi olla jotain verosuunnittelua, kun tämä raha kulkee jonossa asiakas-firma-työntekijä-auton ylläpito?
Firma ei maksa työntekijälle senttiäkään enempää kilometrikorvauksia, kuin mitä todellisuudessa on ajettu. Todellisuus näkyy asiakkaiden maksamista laskuista. Jos kilometrejä merkittäisiin liikaa, se olisi petos. Petoksesta jää kiinni verotarkastuksessa.
Harmaan talouden rajoittaminen ei kuulu liikenneministeriön toimialaan eikä sitä kitketä millään ajokilometreillä.
Tämä ei kertakaikkiaan VOI MENNÄ LÄPI! Johan meitä työksemme omaa autoa ajavia rankaistaan kovalla polttoaineverolla. Nyt tämän pienen joukon pitäisi ratkaista tämän maan ongelmat.
Ajan vuodessa noin 50 000 km työajoa ja päivät on monesti päälle 12 tuntia pitkiä. Voisi ministeri tulla repsikkaan katsomaan, kuinka hyvä bisnes on omalla autolla ajaminen. Vuoden sisään olen saanut tuulilasin vaihtaa kahteen kertaan, koska siihen on lentänyt nasta. Laitettaisiin nastarenkaita käyttävät verolle, nastathan myös kuluttavat urat Suomen maanteille.
Total Considerationilla on seuraavat käsitteet vähän hakusessa:
1 kilometrikorvaus
2 verovähennys
3 työsuhde-etu
KANNATAN UUDISTUSTA. En osaa sanoa, minkä kokoisia verovapaiden korvausten enimmäisrajojen tulisi olla, mutta tähän astinen systeemi, jossa korvaukset eivät mitenkään riipu ajetuista kilometreistä, ovat olleet taloudellisesti perusteettomia.
Auton omistamiseen liittyy monenlaisia kiinteitä kuluja. Esimerkiksi vakuutusmaksut menevät vuosittain kilometrejä katsomatta, samoin autovero ja katsastuskulutkin, ja auton arvokin laskee osittain ikävuosien mukaan (ja osin kilometrimäärien mukaan). Verovapaiden kilometrikorvausten määrä on laskettu jollain tietyllä kilometrimäärällä ja tietyllä autotyypillä.Ja lopputulokseksi on saatu joku yksittäinen kilometrihinta.
Parempi verovapaan korvauksen malli olisi sellainen, jossa huomioidaan kilometrimäärät. Esim. 5 000 kilometriä ajavalla tai 50 000 kilometriä ajavalla todellinen kilometrikohtainen kustannus auton omistajalle on tosiaan erilainen.
Yksityisyrittäjät, kuten vaikkapa konsultit, putkimiehet, muurarit jne. voivat jatkossakin maksaa sellaista kilometrikorvausta kuin haluavat itse itselleen, mutta verovapaata siitä on vain sallittu enimmäismäärä.
Nimimerkki ”Totuus seuraa perästä” väitti, että ”Firma ei maksa työntekijälle senttiäkään enempää kilometrikorvauksia, kuin mitä todellisuudessa on ajettu. Todellisuus näkyy asiakkaiden maksamista laskuista.”
Ainakaan minulta ei ole ikinä laskutettu kilometrikorvausperustaisesti. Yleensä matkakulujen kohdalla lukee laskussa firman veloittama vakiosumma paikalle tulemisesta, kuten 20 euroa. Asiakas maksaa yleensä eri summan matkakuluista firmalle, kuin mitä firma maksaa auton omistavalle työntekijälle. Se vaikeuttaa aika paljon asian seurantaa. Edes kilometrimääriä tarkkailemalla ei pääse totuudesta selvyyteen, kuin törkeissä väärinkäytöstapauksissa, koska samoja autoja käytetään myös yksityiseen ajoon, eikä matkamittari erittele sitä, mistä kilometrit ovat tulleet.
niinpä niin
Korvaukset riippuvat ajetuista kilometreistä. Siksi niitä sanotaan kilometrikorvauksiksi.
Noita vakiosummia käyttävät esimerkiksi jääkaappirahtaajat ja lukkosepät, jotta taajama-alueella ei oltaisi eriarvoisessa asemassa. Tuon 20 euroa sisältää keskimääräisen taajama-ajon sekä auton lastaus ja käynnistykulut. Yleensä nuo eivät aja kilometrikorvauksilla, vaan tulevat firman autolla. Oletko sekoittanut asiat?
Kilometrit laskutetaan ajetun mukaan yritysten välillä. Yritysten kuluttaja-asiakkailta perimät kilometrit näkyvät laskussa heti, kun matka on tarpeeksi pitkä, eli siirrytään taajaman ulkopuolelle. Ei sinun niitä kilometrejä tarvitse tarkkailla, ne näkyvät laskussa ja yrityksen kirjanpidossa. Niin hullua yritystä ei olekaan, että alkaisi maksamaan työntekijälleen kilometrikorvauksia vakituisen työntekemispaikan ja kodin välisistä matkoista, puhumattakaan jostain muista työhön liittymättömistä reissuista. Yrityksen työnjohtaja, palkanlaskija, tilintarkastaja ja viimeistään verotarkastus hoitaa epäselvyydet tarvittaessa.
Auton vuotuisen arvonaleneman osuus on merkittävä uusilla autoilla. Ammattilaisen auton pitää olla luotettava ja sen kuormankantokyky riittävä. Hiekkapuhallus- ja maalausvehkeet, maalit, aggregaatti, hitsauskaasut, räystäspellit, rautakanget, jiirisaha ja muut vehkeet vaativat ison ja suojatun tavaratilan josta kamat eivät tule kolarissa niskaan. Autoa joudutaan usein huoltamaan virka-ajan ulkopuolella ja se on kalliimpaa.
Työmaiden tiet ovat päällystämättömiä ja pihat pinnoitettu karkealla murskeella, josta pilkistää yhtä sun toista koriin ja alustaan osuvaa raudan- ja lankunkappaletta. Siirtymiset työmaalta toiseen pakkasella kuluttavat ilman eri korvausta moottoria 200 km ajon verran per käynnistys, tolppapaikkaakaan on työmailta turha hakea. Sisustus menee pilalle likaantuneista työvaatteista ja koria kolhitaan tahattomasti ulkopuolelta.
Edellä mainituilla kuormilla ja ajosuoritteilla polttoaineen ja varaosien kulutus on aivan toista luokkaa kuin mitä ilmoitetussa normikulutuksessa kerrotaan. Talviajossa kilometrikorvaukset ovat lähinnä vitsi.
Kun aanelosen takaa kurkistava viherpiiperö lähtee sieltä luomutukustaan kotimatkalle lähiöön retiisipussi takapaksissa ja alkaa miettimään kilometrikorvauksia, hän tuskin kykenee muodostamaan mitään käsitystä homman todellisuudesta.
Ehdotan syvällisempää aiheeseen tutustumista ja vaikka jonkun ammattilaisen haastattelua, ennen kun jatkaa kommentointia. Todelliset kustannukset ovat suurempia kuin äkkiarvaamalla luulisi.
”Noita vakiosummia käyttävät esimerkiksi jääkaappirahtaajat ja lukkosepät, jotta taajama-alueella ei oltaisi eriarvoisessa asemassa. Tuon 20 euroa sisältää keskimääräisen taajama-ajon sekä auton lastaus ja käynnistykulut. Yleensä nuo eivät aja kilometrikorvauksilla, vaan tulevat firman autolla. Oletko sekoittanut asiat?”
Olen ollut siinä käsityksessä, että taajama-alueilla yleisesti veloitetaan vakiosumma riippumatta siitä, kenen autolla ajetaan. Ja että vastaavasti myös pidemmillä matkoilla voi yrityksen kanssa sopia, mihin hintaan tämän edustaja saapuu paikalle (työpaikan autolla tai omalla autolla, asiakkaan maksama hinta ei siitä yleensä riipu). Ja että firma saa kyseisen summan, ja jos kyse on omasta autosta, firma maksaa puolestaan edelleen korvaukset auton haltijalle. Ja että siis asiakas ei välttämättä maksa firmalle täsmälleen samaa summaa matkoista kuin mitä yritys maksaa työntekijälleen. Onko käsitykseni siis väärä?
1) Yritys saa hinnoitella hinnastoonsa matkakulunsa aivan kuten haluaa. Yritys voi periä asiakkaalta matkakuluina vaikka 500 euroa/lähtö + 20 euroa/km. Asiakas päättää, tilaako.
2) Yritys sopii työntekijänsä kanssa käytetäänkö omaa vai firman autoa, venettä, moottorikelkkaa, polkupyörää tai muuta maa- tai vesikulkuneuvoa. Työntekijä päättää, sopiiko, vai ottaako lopputilin.
3) Yritys maksaa työntekijälleen oman liikennevälineen käytöstä kilometrikorvauksen, jonka suuruus useimmiten on verohallituksen kulloinkin määräämän verovapaan ylärajan mukainen. Joskus se voi maksaa myös enemmän, toki ylimenevältä osalta maksetaan silloin veroa.
Yritysten asiakkailtaan perimät kilometrikorvaukset eivät pitäisi kuulua kolmannelle osapuolelle lainkaan. Ne liittyvät liiketoimintaan.