Asiantuntija-kirjoitus: Uudelleenkäytettävä rakennusosa osaksi tietomallia

Suomessa tietomallipohjainen rakennussuunnittelu on jokapäiväinen käytäntö rakennusalalla, mutta toisin on rakennusosien uudelleenkäytön saralla. Rakennusosien uudelleenkäytössä on kuitenkin paljon mahdollisuuksia, sillä esimerkiksi vuonna 2023 maassamme purettiin lähes 8000 rakennusta.

Jo olemassa olevia rakennusosia hyödyntävä uudisrakentaminen kääntää kuitenkin suunnitteluprosessin osin päälaelleen aiheuttaen paljon epävarmuuksia, kun rakennusta varten ei enää tuoteta tarvittavaa rakennusosaa, vaan sitä määrittävät olemassa olevat rakennusosat ja niiden sattumanvarainen löytäminen.

Kun tietomallintaminen kohtaa rakennusosien uudelleenkäytön, syntyy uudenlaisia ongelmia: miten esitetään ikkuna tietomallissa, kun täsmällistä tietoa lopullisesta ikkunasta ei ole vielä suunnitteluvaiheessa?

Innovaatioprojekti tutki BIM-objekteja

Me Metropolian rakennusarkkitehtiopiskelijat suoritimme innovaatioprojektikurssin arkkitehtitoimisto Inarolla, jossa tutkimme BIM-objekteja kiertotalouden näkökulmasta. Vaikka opiskelijoille rakennusosien uudelleenkäyttö oli aiheena uusi, oli projektin tilaajalla Antti Lehdolla jo ennestään laaja ymmärrys aiheesta niin tutkimustyön kuin pilottihankkeenkin ansiosta.

Aloituskokouksessa projektille määriteltiin suuntaviivat, joiden mukaisesti konsulttina toimivat rakennusarkkitehtiopiskelijat kehittivät uudenlaista tietomalliobjektia. Tutkimusaiheen helpottamiseksi projekti rajattiin koskemaan vain ikkunoita. Esimerkiksi Helsingin kaupungin selvityksen mukaan ikkunat tunnistettiin rakennusosiksi, jotka edistävät kiertotaloutta merkittävästi.

Projektissa opiskelijat kehittelivät tietomallipohjaista ikkunaobjektia Revit-suunnitteluohjelmistoon, joka toisi liikkuvuutta uudenlaiseen suunnitteluprosessiin.

Mistä löytyy oikeanlainen ikkuna?

Kun ikkunaa ei enää valmisteta rakennusta varten, tarvitaan käytettyjen rakennusosien hankintaan dataa oikeanlaisen ikkunan löytämiseksi. Kehitystyö alkoi tarvittavien parametrien kartoittamisella, mikä johtikin listaan uudelleenkäytön kannalta relevantteja parametrejä, jotka palvelisivat niin suunnittelu- kuin hankintavaihettakin.

Nämä parametrit siirrettiin Revitiin ja ne liitettiin osaksi opiskelijoiden mallintamaa prototyyppi-ikkunaobjektia. Parametrien lisäksi projektissa kehitettiin uudelleenkäytettävien ikkunoiden arviointiin soveltuvuus- ja kuntoarviointiasteikot, joiden avulla olemassa olevien ikkunoiden uudelleenkäyttöpotentiaalia voitaisiin arvioida ja verrata esimerkiksi uuteen vastaavaan.

Uudelleenkäytettävien rakennusosien hankintaa hankaloittaa vakiintuneiden käytäntöjen puute. Projektilla pyrittiin myös yksinkertaistamaan tätä monimutkaista tiedon verkostoa, jotta relevantti tieto olisi kaikkien hankkeen osapuolien helposti nähtävillä.

Ikkunaobjektille kehitettiin toimintamalli, jolla perinteinen ikkunakaavio sai uuden merkityksen – uudelleenkäytettävien ikkunoiden ”ostoslista”. Olemassa olevien ikkunoiden hankintaa varten luotu ostoslistadokumentti sisältää naamakuvan ikkunaobjektista minimi- ja maksimimittoineen, haluttuja ominaisuuksia esittävät parametrit taulukoituina, sekä kunto- ja soveltuvuusasteikot.

Ostoslistan tarkoitus on linkittää tietomallipohjainen suunnittelu ja käytettyjen rakennusosien hankinta sekä luoda yksinkertainen toimintamalli suunnittelijoiden ja hankkijoiden väliseen kommunikaatioon.

Vaikka rakennusosien uudelleenkäyttö on Suomessa vielä lastenkengissä, ovat tämän projektin kaltaiset tutkimustyöt tärkeitä ensiaskeleita kohti uudenaikaista arkkitehtuuria.

Siinä missä arkkitehtitoimisto Inaro mahdollisti aiheen kehittämisen ja sai kehityskelpoisen uudelleenkäyttöön liittyvän työkalun, saivat Metropolian rakennusarkkitehtiopiskelijat tärkeitä oppeja niin projektinhallinnasta, suunnitteluohjelmistoista kuin tulevaisuuden rakentamisestakin.

Kirjoittajat ovat Metropolia ammattikorkeakoulun kolmannen vuoden rakennusarkkitehtiopiskelijoita.
Kirjoitus perustuu rakennusarkkitehtiopintoihin kuuluvaan innovaatioprojektiin.