Vuoristomaisemat vetävät puoleensa Hartelan viestintäpäällikköä

Todennäköisimmin portaita lähtee kapuamaan viestintäpäällikkö Mia Lönn, jonka päätä eivät korkeimmatkaan työmaat huimaa. Kymmenen vuotta sitten kiipeilyharrastuksesta innostunut viestintäammattilainen on näet ehtinyt keikkumaan niin kotimaan kallioilla kuin Keski-Euroopan alppimaisemissa – muun muassa Mont Blancilla.

”Tuo vuonna 2018 tehty reissu innosti lisää ja toi tunteen, että haluan nähdä enemmän ja kiivetä vielä korkeammalle”, Lönn kertoo.

Vuosikymmenen vaihteessa perheeseen syntyneet lapset toivat pienen tauon isommista vuorista, mutta eivät estäneet harrastamista. Lapset ovat olleet mukana myös kiipeilyreissuilla, ja perinteeksi on muodostunut yhdistää kiipeily ja rantalomailu Kreikan Kalymnoksella.

”Sieltä löytyy valtavasti hienoja sporttikiipeilyreittejä, joita pääsee etenemään valmiiksi pultattuja reittejä pitkin”, Lönn selittää.

Lasten varttuessa on kasvanut myös ruokahalu uudelleen korkeampiin kohteisiin.

”Mieli tekee taas Alpeille, ja seuraavaksi haluaisin kiivetä Matterhornille.”

Oman itsensä voittamista

Hartelan viestintäosaaja innostui kiipeilystä aviomiehensä kautta. Ensiaskeleet otettiin köysikiipeilykurssilla, jossa opittiin myös parityöskentelyn ja turvallisen varmistuksen aakkoset.

Lönn oli aiemmin potenut korkean paikan kammoa, joten ylitettävänä oli myös sisäinen vuori.

”Itse asiassa tästä kiipeilyssä on juuri kyse. Sinun on opittava tuntemaan itsesi ja säilytettävä mielenrauha hankalissakin paikoissa, sillä pelko voi johtaa vääriin ratkaisuihin.”

Samaan hengenvetoon hän toki tunnustaa, että jalan lipsahtaminen ja roikkuminen tyhjän päällä köyden varassa nostaa kiistatta sykettä ja tuo pelon tunnetta. Harjoitus kuitenkin tekee tässäkin mestarin. Sen myötä oppii välttämään liiallista riskinottoa ja osaa toimia oikein tiukemmissakin tilanteissa.

”Kun on treenannut riittävästi, ymmärtää riskit ja tietää mitä tekee”, Lönn selvittää.

Tähtäimessä torninosturi

Kiipeilyn suosio on kasvanut viime vuosina nopeasti, ja se näkyy myös suosittujen kohteiden alati kasvavissa kävijämäärissä. Samalla vuorten rinteillä on entistä enemmän kiipeilijöitä, joiden taidot eivät ole riittävällä tasolla.

”Olen itsekin törmännyt moniin kiipeilyporukoihin, jotka ovat aivan liian vaikeissa ja vaarallisissa paikoissa. Valitettavasti se näkyy myös onnettomuustilastoissa”, Lönn kertoo.

Läheltä piti -tilanteita kuuluu osuneen myös omalle kohdalle. Pienistä putoamisista ja kaatumisista on kuitenkin selvitty mustelmilla ja välilevyvaivoilla.

”Itse ajattelen niin, että minulla on huomattavasti isompi loukkaantumisriski liikenteessä kuin kiipeillessä.”

Lönn painottaa, ettei haaveile kasitonnisten vuorten valloittamisesta tai muista sankariteoista. Yksi haave kuitenkin kytee mielessä päivästä toiseen.

”Harmittaa, että en ehtinyt Hoas Huipun torninosturiin. Toiveissa on vielä iso työmaa, jonne tulisi torninosturi – sinne kiipeäisin heti.”