Kategoriat Uutiset

Vuoden työmaa -kilpailu oli poikkeuksellisen korkeatasoinen – Tuomarit kertovat mistä kilpailutyömaat muistetaan

Rakennuslehden Vuoden työmaa -kilpailun taso oli tänä vuonna poikkeuksellisenkin korkea. Kisassa oli yhteensä yhdeksän työmaata eri puolilta Suomea, ja niistä viisi ylsi finaaliin. Kilpailun tuomaristo nostaa kirjoituksessaan esiin keskeiset huomiot tämän vuoden kilpailusta.

Kirjoittaja Vuoden työmaa -tuomaristo

Kirjoitettu 17. lokakuuta 2025, 6:12 17.10.2025

Ei kommentteja artikkeliin Vuoden työmaa -kilpailu oli poikkeuksellisen korkeatasoinen – Tuomarit kertovat mistä kilpailutyömaat muistetaan

Taustakeskusteluissa usein kysytään, mikä työmaakilpailun päätöksen ratkaisee. Onko olemassa yksityiskohtainen arviointikriteeristö tai joku muu tarkka vertailuperuste?

Vastaus on ei. Vuoden parasta työmaata ei voi valita jollain hyvin yksityiskohtaisella matemaattisella vertailukriteeristöllä, vaan tuomaristo tarkastelee kilpailutyömaita kokonaisuutena ja valinta tehdään aina lopulta raadin kokonaiskäsityksen perusteella.

Eri vuosina mukana on myös ajankohtaisia teemoja, joita tuomaristo tarkastelee työmailla. Tällä kertaa niitä olivat talotekniikka sekä kiertotalous ja materiaalien hallinta.

Työmaakilpailu toteutettiin tänä vuonna hieman uudistuneella tavalla. Käytössä oli ensimmäistä kertaa Teamsissä toteutettu esivalinta, jossa jokainen työmaa esittäytyi tuomaristolle. Uudistus osoittautui onnistuneeksi, ja raadilla oli parempi käsitys jo työmaakierroksille mentäessä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Kokonaisuutena voi sanoa, että vuoden työmaan valintajärjestelmä on lähempänä arkkitehtuurikilpailun tuomariston työskentelyä kuin esimerkiksi julkisen hankinnan yksityiskohtaisia pisteytysmenettelyjä.

Tähän asti vuoden työmaakilpailun tuomaristo on keskustelujen jälkeen päässyt hyvinkin nopeasti käsitykseen siitä, mikä on kunakin vuonna vuoden työmaa. Vuosi 2025 ei ollut poikkeus.

1. Yleisiä huomioita finalisteista

Rakentamisen yleisestä alakulosta huolimatta viiden finalistin taso oli huima. Mikä tahansa niistä olisi voinut jonakin aikaisempana vuonna olla vuoden työmaa.

Kilpailun ehdokkaat osoittivat, että suomalainen rakennusala ei ole pysähtynyt – päinvastoin, se etsii koko ajan uusia tapoja tehdä asioita fiksummin, turvallisemmin ja kestävämmällä tavalla. Finalistikohteet edustivat monipuolisesti sitä, mihin suuntaan ala on menossa ja mihin sen tulisi mennä.

M14 Signen voitto Vuoden työmaa -kilpailussa kertoo digitalisaation huippuunsa viedystä suunnittelusta ja ohjauksesta, mutta myös siitä, että laadukas rakentaminen syntyy kokonaisvaltaisesta johtamisesta ja vahvasta yhteistyöstä sekä innovoinnista.

Kunniamaininnan saanut Atlas kelpaa esimerkiksi hienosti hoidetusta, haastavasta ja teknisesti erittäin vaativasta hankkeesta, jossa vuoden työmaa -kriteerit täyttyvät vallan mainiosti.

Kruunusillat-hanke on puolestaan aivan poikkeuksellinen tekninen haaste mutta myös työyhteenliittymänä esimerkki yhteistyökyvystä ja intohimosta.

Keskustan terveyden ja hyvinvoinnin keskus (THK) ahtaassa paikassa Helsingin keskustassa, metron ja ympäröivien rakennusten puristuksessa onnistutaan toteuttamaan huomattavasti alkuperäistä nopeammassa aikataulussa laadukkaasti ja turvallisesti.

Keilaniemen portissa kehitetyt runkoratkaisut ja liitosdetaljiikka sekä toisaalta ajallinen ja taloudellinen toteutuksen johtaminen yhdistettynä turvalliseen, supersiistiin ja laadukkaaseen tekemiseen ansaitsevat tulla huomioiduksi.

2. Johtaminen

Tuomariston työmaakierroksilla paistoi toimihenkilöiden vahva johtamisen osaaminen. Olemme Suomessa todella kehittyneet johtamisessa.

Yhteistoiminnallisuus ja yhteiset tavoitteet korostuivat vahvasti kaikilla kilpailussa mukana olleilla työmailla. Oli ilahduttavaa nähdä, että yhteistoiminnallisuuteen oli panostettu vahvasti ja että se näytti aidosti toimivan sekä työmaan oman henkilöstön että hankeosapuolten kesken. Yhteistoimintaa myös mittaroitiin useammalla työmaalla, ja se oli viety osaksi palkitsemisjärjestelmää.

Työmailla oli siis sisäistetty yhteistyön ja ennen kaikkea yhdessä tekemisen merkitys. Kun yhden työmaan mietelause on ”johtaminen on kohtaamista” ja toisen johtamisen periaatteet: ”näytän suunnan, varmistan toimeenpanon, innostan kehittymään, valmennan loistamaan”, tuomaristo saattoi keskittyä todentamaan, miten tämä näkyi käytännössä. Ja näkyihän se.

Työmaavierailuilla esiin nousivat toinen toisesta huolehtiminen ja osallistava johtamistapa, ratkaisukeskeisyys ja toimiva tilaajayhteistyö sekä turvallisuuden, ajan, laadun, kustannusten, ympäristön ja arvon tuoton johtaminen ajantasaisen tilannekuvan tiedolla ihmisten avulla ja ihmisten kesken.

Onhan se hienoa nähdä, miten tahtituotantoa kuvaava työnkulkukaavio kääntyy kaikkien nähtäväksi napin painalluksella työmaan kerroskohtaisissa televisioissa. Esillä on hetkessä käynnissä olevan tahdin työpakettien ja resurssien esittely pohjakuvassa.

Toisaalta yhtä hienoa on kuulla, miten intohimoisesti yhdessä tekemisestä ja vastuunkannosta kerrotaan eläviä esimerkkejä ja kiitetään kanssarakentajia.

Joskus rakennusalan johtajat toteavat, ettei töistä voi jäädä pois, kun nuorempi polvi ei pärjää. Tuomariston jäsenet totesivat yhden työmaakierroksen jälkeen, että onpa näillä työmailla kovan luokan nuorempia rakennushankkeiden johtajia – ei meillä ole mitään hätää, voisimme sen asian puolesta jo jäädä eläkkeelle.

Huomionarvoista oli kuitenkin projektijohtajien sukupuolijakauma. Kilpailuun osallistuneista tiimeistä vain yhdessä oli nainen projektin johdossa, mikä korostaa rakennusalan edelleen vahvaa miesvaltaisuutta. Tämä herättää tarpeen pohtia alan monimuotoisuutta ja sitä, miten voisimme edistää tasa-arvoisempaa edustusta myös johtotehtävissä.

Tiedolla johtaminen oli ottanut aimo harppauksen eteenpäin, ja käytännöt oli parhailla työmailla viritetty huippuunsa.

M14 Signen työmaalla projektipäällikkö Niklas Huitti edustaa vahvasti tulevaisuuden rakentajan profiilia – hänellä on taustallaan sekä rakennusalan että tietojohtamisen koulutus, mikä mahdollistaa ainutlaatuisen näkökulman hankkeiden johtamiseen.

M14 Signe -hankkeessa Huitti on ollut erityisen vahvasti mukana tahtituotannon ja digitaalisen tilannekuvan kehittämisessä. Hankkeessa ei tyydytty pelkkiin visioihin, vaan tietojohtamista vietiin rohkeasti uudelle tasolle. Jatke hyödynsi muun muassa Simple-BIM Cloudia, Takt.ing-ohjelmistoa sekä Synchroa 4D-aikataulutukseen, mikä mahdollisti mallipohjaisen, reaaliaikaisen ja visuaalisesti läpinäkyvän tuotannonohjauksen.

3. Kokouskäytännöt

Mikä on eri osapuolten eli tilaajan, suunnittelijan, urakoitsijan ja käyttäjän päätehtävä hankkeissa? Ei ainakaan kokoustaminen itsessään. Silti useiden toimihenkilöiden aika menee kokouksissa ja yksittäisen henkilön työpanoksen hyödyntäminen maksimaalisesti hankkeen parhaaksi estyy.

Useammalla työmaalla olikin haluttu ravistella alan vakiintunutta palaverikäytäntöä ja oli esimerkiksi siirrytty urakoitsijapalavereista kahdenvälisiin viikkopalavereihin.

Kilpailutyömailla oli pohdittu jo hankkeen alusta asti, miksi kokoonnutaan, milloin, millä kokoonpanolla, millä tavoin, millä agendalla. Joka työmaalla esiteltiin viikoittainen kokous- ja palaverikalenteri. Kokoontumiset tuntuivat olevan valmisteltuja ja perusteltuja, Whats App -kanavat käytössä ja digitaalinen tilannekuva kaikkien nähtävissä.

Jatkeen Keilaniemen-hankkeessa kokoustamiseen oli kiinnitetty kiitettävästi huomiota erityisesti poistamalla lisäarvoa tuottamattomia istuntoja.

YIT:n Keskustan THK:ssa aikataulupalaverien tehokkaat työkalut, tila ja ajankäyttö ihastuttivat raatia. Kokouskäytännöt oli rakennettu tehokkaan big room -päivän ympärille, mikä mahdollisti tiiviin yhteistyön ja nopean päätöksenteon. Viestintään oli panostettu merkittävästi ja se nähtiin keskeisenä osana projektin onnistumista.

SRV:n Atlas-hankkeessa lähestymistapa oli erilainen: siellä ei korostettu kokouskäytäntöjä, vaan esimerkiksi talotekniikkavastaava oli päivittäin työmaalla läsnä ja ratkoi haasteita välittömästi. Lisäksi hankkeessa otettiin käyttöön uusi toimintamalli: erillinen talotekniikan kick-off-tilaisuus. Sen tavoitteena oli perehdyttää tate-urakoitsijat hankkeen tavoitteisiin sekä vahvistaa yhteishenkeä toteutuksen alusta alkaen.

Atlaksessa palaverit oli myös osin ulotettava naapurityömaan kanssa yhteisiksi. Viereisen korjausrakennustyömaan kanssa oli paitsi fyysinen yhteys myös selkeä, matalan kynnyksen viestintäyhteys, joka todistetusti toimi erinomaisesti.

4. Kiertotalous ja materiaalien hallinta

Työmailla oli panostettu kiitettävästi materiaalien hallintaan, mikä korostui erityisesti Helsingin keskustan ahtailla työmailla. Erilliset logistiikkatoimijat löytyivät lähes kaikilta työmailta, ja materiaalien hyötykäyttö- ja kierrätysasteet olivat korkeita. Erityisesti purkumateriaalien kierrätyksen ja uudelleenkäytön mahdollisuuksia oli selvitetty ja hyödynnetty laajalti.

Työmaakierroksilla raati havaitsi työmaiden olevan lähes poikkeuksetta erittäin siistissä kunnossa. Kerroksista löytyi kattava määrä eri jätejakeita, ja lajittelu oli ohjeistettu monikielisten ohjeiden lisäksi myös kuvin.

Erityisesti raatia kuitenkin ilahdutti työmailla havaittavissa oleva ajattelutavan muutos ”jätteestä materiaaliksi”. Esimerkiksi huikean vaativa Kruunusillat-hanke sai muutamalta muulta kilpailutyömaalta louhittua louhetta, koneissa hyödynnettiin yleisesti biodieseliä ja puretun rakennuksen julkisivugraniitit uusiokäytetään kattoterassin lattiamateriaalina.

Yhteistyössä suunnittelijoiden kanssa työmaat olivat pohtineet ja kehittäneet ratkaisuja muun muassa neitseellisten materiaalien käytön vähentämiseksi sekä muuntojoustavuuden parantamiseksi. Monella työmaalla myös erilaiset sertifikaatit ja muut sitoumukset ohjasivat suunnittelua ja toteutusta kohti kiertotaloutta ja parempaa materiaalien hallintaa.

Tekemistäkin kuitenkin vielä riittää. Tulevaisuudessa näemme toivottavasti vieläkin kokonaisvaltaisemman, suunnittelusta purkuun ulottuvan lähestymistavan voimistuvan.

Tämä edellyttää toki toimenpiteitä työmaiden lisäksi koko alalta, esimerkiksi rakennusosien ja -materiaalien uudelleenkäytön esteiden purkua sekä materiaalipankkien ympärille syntyvää uutta liiketoimintaa, jotka osaltaan mahdollistavat kunnianhimoisemmat kiertotalouden tavoitteet ja ratkaisut myös rakennustyömailla.

Kokonaisuutena voi todeta kilpailutyömaista, että syntypaikkalajittelun tärkeyden ymmärtäminen, jäteparkkien määrä ja laatu, keräysastioiden aito hyödyntäminen ja logistiikkajärjestelyt sekä paikoin huikealla tasolla ollut siisteys ja jatkuva parantaminen teeman osalta herättävät ainakin uskoa ja toivoa pysyvästä muutoksesta ajattelussa.

5. Tehtäväsuunnitelmat ja työturvallisuus

Yksi merkittävä työturvallisuuden parantamisen keino on tehtäväsuunnitelmat. Rakennushankkeissa on yleisesti varsin paljon erilaisia projekti-, hankinta- ja tehtäväsuunnitelmia. Kaikkia niitä vaivaa usein sama tauti. Se on prujaus ja päällekkäisyys, eli samat asiat toistuvat erinimisissä asiakirjoissa vailla kohdekohtaista otetta ja vaikuttavuutta.

Jatkeen Keilaniemen-hankkeen menetelmät tehtäväsuunnitelmien läpikäynnissä niin sanotun seulan kautta tuonevat näihin tehtäväsuunnitelmiin vaikuttavuutta.

Kaikilla työmailla tehtävien riskien arviointi (TRA) tai työn turvallisuussuunnitelma (TTS) antoivat sisällön tehtäville ja tekijöille ymmärryksen tehtävän toteutuksesta. Yhteisellä suunnittelulla ja työn läpikäynnillä poistetaan turvallisen työnteon esteitä. Kilpailutyömailla näkyi, että työnjohtajan vastuulla on, että suunnitelma tehdään yhdessä.

Kun työnjohtajalla on aidosti vastuu tehtävästään kokonaisuutena, johtaminen on mahdollista, ja tulokset ovat sen mukaisia. Aika moneen kertaan kuulimme tuomaristossa: ”olemme aikataulussa ja edellä taloudellista tavoitetta”. Tällainen tulos syntyy palasista, jotka saadaan toimimaan ja toimimaan yhteen.

Työturvallisuuden käytännöissä puutteita ei juuri ollut. Finalistityömailla viranomaisohjeiden määrä oli työmaiden koko ja luonne huomioon ottaen mitätön: yksi kehotus ja viisi toimintaohjetta.

Työmailla vaikeisiin nostoihin ja siirtoihin oli tehty erilliset suunnitelmat.

Yhtä kohdetta lukuun ottamatta putoamisvaarat oli torjuttu sataprosenttisesti. Suojakaiteet ja aukkosuojat olivat paikoillaan.

Logistiikan osalta työmaiden materiaalisiirtoihin ja varastoihin oli tehty erilliset suunnitelmat jokaisella työmaalla.

TTS ja TRA eli yksittäisten työvaiheiden vaarojen arviointi oli käytössä kaikilla työmailla. TR- ja MVR-mittarit olivat huipputasolla.

Yksittäisistä myönteisistä huomioista nousee esille esimerkiksi työmaatoimiston erityinen siisteys: ulkojalkineet eteiseen, sisäkengillä sisään. Ja tietysti työn vaara- ja haittatekijöihin perehdytetystä ja koulutetusta toimistokoirasta!

Kaikista hyvistä työmaista työturvallisuudenkin osalta ykköseksi nousi Jatkeen M14 Signe.

Tuomariston mielestä se oli yksi kaikkien aikojen työmaista, jolla kaikki vaikeudet on suunnitellusti selätetty.

6. Mikä ratkaisi voittajan

Voiton avaimia oli ennen kaikkea tiivis yhteistyö tilaaja–suunnittelija–päätoteuttaja–talotekniikka-sektorilla. Lisäksi vahva eri digitaalisten työkalujen hyödyntäminen ja kehittäminen oli vaikuttavaa. Tämän vuoden kilpailua kuvastaa hyvin M14 Signen työmaalta huokuva ylpeys siitä, että omalla kehitystyöllä on viety työmaata ja alaa eteenpäin.

Vuoden 2024 työmaakilpailun palkinnonjaossa voittaja totesi: ”Kiitos Jukka Nikkola, kun et ilmoittautunut vuonna 2024, niin muille avautui mahdollisuus.” Tänä vuonna Nikkola oli taas mukana Jatkeen M14 Signe -työmaan työmaapäällikkönä ja voitto tuli.

Oliko vuoden työmaakilpailun voitto siis konkaritekijä Nikkolan voitto? Oli ja ei ollut. Oli sikäli, että Nikkola on nyt ollut vuoden työmaakilpailun voittaneella työmaalla johtotehtävissä todellakin kuusi kertaa. Se ei ollut sikäli, että voitto oli ehkä kuitenkin ennemmin Spondan keräämän tiimin ensimmäinen vuoden työmaakilpailun voitto!

Työmaan tuomaristoesittelyssä Nikkolan rooli oli aikaisemmin nähtyihin suorituksiin nähden huomattavasti pienempi. Tilaa kertoa omasta vastuualueestaan saivat huomattavasti enemmän projektipäällikkö Niklas Huitti, talotekniikkaurakoitsijan projektipäällikkö Matias Nousiainen, tuotantoinsinööri Niko Ojala ja projektiarkkitehti Max Hartman.

Tuomariston mieleen tuli takavuosilta Skanskan moninkertainen voittaja Pentti Holm, joka oli esittelyissä aina melko hiljakseen ja jätti tilaa muille loistaa. Toisaalta on sanottava kuitenkin, että ovat ne Nikkolan työmaat aina olleet hienon näköisiä, eikä vuosi 2025 ollut poikkeus!

Kirjoittajat ovat Vuoden työmaa -kilpailun tuomaristo: puheenjohtaja Matti Kruus Indeprosta, Heikki Heikkonen Rakennuslehdestä, Jukka Hietavirta Etelä-Suomen aluehallintovirastosta, Anssi Koskenvesa Mittaviivasta, Anu Kuoppamäki A-Insinööreistä, Diana Råman RKL:stä ja Piia Sormunen Tampereen yliopistosta.