Paloturvallisuusyritys kasvoi vauhdilla viime vuonna – teki lopuksi yrityskaupan
Yrityksen tavoitteena on laajentua edelleen yrityskauppojen kautta.
Paloturvallisuusyritys Firebig on ostanut Suomen Paloturva-Centerin osakekannan. Kaupalla Firebig laajentaa kapasiteettiaan erityisesti palokatkourakoinnissa.
”Kaupan vaikutuksesta kasvatamme liiketoimintaamme tukevasti pääkaupunkiseudulla ja
saamme koko Etelä-Suomen alueelle lisää asennuskapasiteettia. Samalla asiakaskuntamme
kasvaa ja ennustamme, että kauppa heijastuu myönteisesti myös palokatkosuunnittelun ja
saumauksen kysyntään”, konsernin toimitusjohtaja Marko Parkkinen kertoo tiedotteessa.
Palokatkomarkkinoilla reilun 10 vuotta toimineen Paloturva-Centerin henkilökunta, kalusto,
tarvikkeet ja varasto siirtyivät Firebigin omistukseen. Yhtiön perustaja
Topi Taussi siirtyy Firebigin palvelukseen. Hänellä on neljännesvuosisadan kokemus
erityisesti Hiltin palokatkomenetelmistä.
”Käsillä oli kaksi vaihtoehtoa, joko pyrkiä kasvattamaan yritystä itse tai sitten hypätä arvostetun kilpailijan kelkkaan. Odotukset ovat kovat, sillä olemme tähän asti toimineet verrattain pienenä firmana. Yritysjärjestelyn seurauksena palvelutarjontamme laajenee huomattavasti ja resurssit moninkertaistuvat. Tästä hyötyy asiakkaidemme lisäksi myös koko alihankintaketju”, Taussi toteaa.
Tammikuussa 2025 kahdeksasta paloturvallisuusalan yrityksestä muodostetun valtakunnallisen
Firebigin liikevaihto kasvoi vuoden aikana noin 10 prosentin vauhtia. Koko vuoden liikevaihdoksi muodostui noin 18 miljoonaa euroa. Konsernin palveluksessa työskentelee reilut sata henkilöä.
Lue lisää: Palokatkoalalla iso yritysjärjestely
Yrityksen arvion mukaan pelkästään yrityskaupan seurauksena liikevaihto kasvaa alkaneena vuonna noin 7-10 prosenttia.
Firebig tekee palokatkosuunnittelua, asennusta, eristämistä ja saumausta sekä tuotteiden ja tarvikkeiden kauppaa. Suurin osa sen projekteista tehdään nyt datakeskusten, teollisuuden sekä julkishallinnon kohteissa. Myös meriteollisuus on kasvava palvelualue.
Yhtiön tavoitteena on laajentua edelleen yritysostojen kautta. ”Neuvotteluita on meneillään ja tulemme alkaneen vuoden aikana jatkamaan yritysostoja”, Parkkinen sanoo.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Paloturvallisuusyritys kasvoi vauhdilla viime vuonna – teki lopuksi yrityskaupan”
YLE:llä oli iso juttu tulipaloista. Jutun kärki oli paloosastointien rakentamisessa. Juttu oli havainnollisesti tehty ja asia erittäin tärkeä mutta valitettavan ”vanhentunut”.
Valmistuneet rivitaloasunnot Suomessa
Vuosi Valmistuneet asunnot (kpl)
2010 4 195
2011 4 416
2012 4 459
2013 3 955
2014 3 490
2015 3 241 Alhaisin lukema ennen kerrostalobuumia
2016 3 456
2017 3 881 Sijoittajakysyntä alkaa näkyä asuntomarkkinoilla
2018 4 148 Voimakas rakentamisen vuosi koko maassa
2019 3 982 Kerrostalorakentaminen hallitsee markkinaa
2020 3 446 Pandemiavuosi: aloitukset notkahtivat hetkellisesti
2021 3 434
2022 3 328 Korkojen nousu ja energiakriisi alkavat vaikuttaa
2023 2 815 Rakennusalan kriisi alkaa näkyä valmistuneissa
2024 1 950 *Arvio: Alhaisin lukema vuosikymmeniin
2025 2 300 *Ennuste: Varovainen kasvu korkojen vakiintuessa
Kuten huomaa, pandemian vaikutuksesta, Venäjän hyökkäys sodan alettua ja korkojen noustua on rakentaminen hiipunut erittäin paljon.
Urakoiden rakennusvirheiden vastuuaika on yleisesti 10 vuotta.
Suuret rakentamisen volyymit ovat 2010 luvun rakentamisen buumissa jo suurelta osiltaan vanhentuneet vastukysymysten suhteen.
Tiedän, että näitä palo-osastoihin kohdistuvia ongelmia ja vakavia määräysten vastaisia rakenteita on todellakin aivan varmasti suuria määriä. Ne kohdistuvat pientaloihin ja luhtitaloihin.
Kerrostaloissa on omat erityispiirteensä osastoinneissa, mutta eri tyyppisiä kuin pientaloissa ja luhtitaloissa.
Iso ongelma näiden korjaamisessa on se, että ne ovat hankalia ja kalliita korjata. On selvää, että virheen tehneellä on velvollisuus ne korjata. Mutta valitettavasti vain todella vastuullisesti toimivat urakoitsijat niin tekevät. Valitettvan moni pieni liike sulkee ovensa, ei pysty tai halua vastata vaatimuksiin ja hakeutuu suorituskyvyttömään tilaan. Isommat liikkeet yrittävät liian usein väistää vastuunsa lakiosastojensa avustuksella, vetoamalla milloin mihinkin vanhenemisen tms. pykälään.
Oma ongelmansa on sitten vakuuslaitosten kiemurtelu ja asioiden vatkaaminen. Nämä ovat tulleet suureen rooliin nyt rakennusalan suhdanteen kuopassa, kun suuri määrä gryndereitä on ajautunut konkursseihin. Vakuuslaitokset eivät näytä olevan sen kummempia ottamana vastuuta kuin urakoitsijatkaan.
Uuden asunnon kaupoissa ostajaa on suojattu ”hyvin”, ns. RS menettelyllä. Kokemuksesta tiedän, että vakuuslaitokset ovat vähintään yhtä huonoja ottamaan velvoitteensa hoitaakseen kuin urakoitsijatkin.
Rivitalossa ja paritaloissa osakkaiden asema on tässä vastuuasiassa liian heikko.
Uusi, valmisteilla olevan asuntokauppalain täytyy tässä ottaa enemmän roolia, jotta vakuuksilla tosiasiassa voidaan kattaa gryndereiden teemättä jättämät suoritukset loppuun.
MOT toden totta nosti asian esille ja taas kerran liikumme jäävuoren huipussa. Mutta missä on vika, kun toistuvasti erilaisia vastaavan kaltaisia asioita nousee esille. Jokaisen jälkeen alkaa keksiminen, mistä se voisi johtua. Koskaan vika ei ole ”peilissä”.
Rakennusala Suomessa on vastuuttoman konsultoinnin juhlaa ja siksi jonon jatko on kasvanut rakennushankkeissa koomisen pitkäksi. Valvojasta koordinaattoriin ja mitä erikoisimpaan konsulttiin sekä pääurakoinnin puolella puunhalaajasta kehitysjohtajaan. Vastuut ovat konsultoinnin puolella todella mitättömät, pääurakoinninkin puolella melko mitättömät.
Kuvaavaa myös on, että pääurakoinnissa jopa työmaalogistiikkaa ostetaan ulkopuolisena konsultointina. Ikään kuin työmaalogistiikka olisi jotain erityiskonsultointia tai osaamista, ei hyvää päivää. Kun Suomalaista rakennusalaa kokonaisuutena tarkastelee tarkemmin, voi vain todeta, että ylivoimaisesti suurin syy lienee isokuva/rakenne. Konsultoinnin määrä on aivan järjetön ja konsultoinnin sisällä oleva osaaminen vähintään ailahtelevaa. Tässä laskusuhdanteessa olisi rakennusalalla erinomainen mahdollisuus tehdä iso rakennemuutos, jossa ”jonon jatkot” ja toinen toistaan ”nimellisesti” valvovat tossun kuluttajat karsittaisiin minimiin ja jäljelle jääneiltä edellytettäisiin oikeasti osaamista ja vastuuta.
Olen työurani aikana edustanut joitakin konsulttitoimistoja ja omana kokemuksenani voin todeta, että pyrkimys hyvään on heillä varmasti ollut olemassa. Liian usein on kuitenkin oleellisimpana lähtökohtana ollut mahdollisimman suuri lasku tilaajalle. Ja kun tilaaja ei ole kartalla mitä hän on tilannut tai mitä sovitulla rahalla pitäisi saada, tilaaja ei loppujen lopuksi saa sillä mitään erityistä maksettuun rahasummaan suhteutettuna. Mikä oleellisinta, ennen kaikkea todellista vastuuta ei ole käytännössä olemassa.
Totta myös on, että pienimmät toimijat ison hädän tullessa ovat ennemmin laittamassa luukkuja kiinni kuin kantamassa vastuuta. Tosin, heillä ei ole ison konsernin lakihenkilöä kertomassa kuinka muunneltua totuutta on syytä puhua.
Jos taas Skanskaa ajattelee, joka MOT jutussa oli ehkä eniten edustettuna, tulee aina ensimmäisenä oudosti mieleen johto, lahjukset, hevosharrastuksen tukeminen, HOK ja sen kaltaiset vähemmän luottamusta herättävät asiat, vaikka kyseiset asiat olisikin jo käsitelty eri prosessein. MOT;n jutussa esille noussut Skanskan taloyhtiölle tarjoama vaitiolosopimus tai vaitiolon ”ostaminen” tuskin myöskään lisäsi luotettavuutta rakennusalaa kohtaan. Valitettavaa on, että näitä tahdittomuuksia tasaisin väliajoin tulee suureen tietoisuuteen, eikä loppua näy.
Suomi on konsulttien ja palavereiden luvattu maa. Provosoivasti ja kevennyksenä voisi todeta, että laskutus on ainoa joka toimii laadukkaasti tai ainakin tehokkaasti.
Provosoivasta kannanotostani huolimatta, kunnioituksella rakennusalaa kohtaan.
Minusta juttusi ei ole provosoiva.
En itse usko tuohon konsulttiteoriaan. Ennemminkin uskon prosessien heikkoon johtamiseen. Esim. erään ulkomaisen konsernin pientalokohteissa koko projekti oli ostettu toiselta ulkolaiselta toimijalta ja Suomessa työmailla oli käytännössä vain työmaan vastaava. Ulkolaiset tekijät vetivät tosiasiassa koko projektin. Niiden historia on onnetonta katsottavaa. Miksi tämä erityinen brändi pärjää muualla, esim. Ruotsissa tosi hyvin, mutta täällä sen markkinointi on lopetettu jo ainakin kaksi kertaa…?
Rakennusalan toimijoilta olisi jollain konstilla uskottavasti pystyttävä vaatimaan edes jonkinlaista prosessien ja projektien ohjaamista ja johtamista. On tosi asia, että pelkästään slouganilla ei vielä saada aikaan laadukasta ja tilaajalle turvallista tuotetta.
Toisiaalta pääsuunnittelijoiden vastuuta ei suomessa ole otettu korostetusti esiin lainkaan siinämäärin kuin toisaalla. Sitä voisi korostaa enemmän, koska jaettu vastuu on tosiasiassa ”ei kenelläkään”. Pääsuunnittelijalla tulisi olla merkittävästi suurempi vastuu lopputuottee toteutuksesta suunnitelmien mukaisesti. RAM muutoksia ei pitäisi voida tehdä ilman todellisia laadullisia perusteita.
Kolmantena asiana voisi kysyä, koskee enenn kaikkea pientalorakentamista, rakennusvalvonnat tulee olla enemmän toisiensa kanssa yhteydessä, koskien esim. vastaavan työnjohjaa päätettäessä. Nyt suhdanteen kuopalla tämä ei ole niin suuri kysymys, mutta korkeassa suhdanteessa se on ehdottamn olennainen asia. On tyypillistä, että ”vastaava tero” voi olla hyvin monilla työmailla vastaavana, liian monella, kovin kevyillä sopimuksella. Sipoossa ei tiedetä, että tero on Keravalla, Vantaalla ja Mäntsälässä jo vastaavana jo n. 10 pientalotyömaalla.
Lisäksi vastaavan työnjohtajan velvollisuus dokumentoida olennaiset työvaiheet vaikkapa kuvin voisi olla merkittävästi laajempi ja jopa sanktioitu. On liian monta kertaa tilanne, että vastaava on kauniisti kuitannut esim. nyt puhutut osastoivat rakenteet tehdyiksi, tai alapohjan kapillaarikatkot ja eristykset olevan kunnossa ja todellisuudessa ei sinne päinkään.
En tiedäonko tämä puheenvuoro provosoiva…toivottavasti