Kehysriihen asuntopoliittista ohjelmaa on kehuttu. Suhtaudun ajatuksiin vielä skeptisesti. Riihestä on pitkä matka arjen toimiin. Moni asia on kirjattu niin arvoituksellisesti, että kaikille puolueille löytyy kirjaus, jolla voi muuttaa kantaansa.
Asuntomarkkinat kohtaavat nyt puhkaisematta jäävän sääntelykuplan myötä vakavan asuntojumin, joka ylläpitää kauhun markkinaepätasapainoa. Kasvukeskuksissa hintataso on tolkuttoman korkea, koska asuntoja ei tuoteta riittävästi, vaikka maata riittää. Eikä miljoonaa autioituvaa käytettyä asuntoa voida siirtää työn perässä autioituvilta seuduilta asuntojumipaikkakunnille. Asuntovarallisuuden osalta on käynnissä historiallinen isojako, jossa on enemmän häviäjiä kuin voittajia.
Asumisen vaatima osuus käytettävissä olevista tuloista kasvaa, kun suunnan pitäisi olla päinvastainen. Eniten maksavat ne, jotka ovat asumisuransa alussa. He kysyvät vielä monesti, miten tässä näin kävi? Elintaso on aiempia sukupolvia alhaisempi, eikä tulevaisuus ole niin ruusuinen kuin on oletettu euroaikana. Asuntomarkkinoilla kytee akuutista krooniseksi muuttuneen asunnonostokykykriisin rinnalla sukupolvien välinen oikeudenmukaisuuskriisi. Oliko ennen paremmin vai ei? Vai olisiko sittenkin kaikesta huolimatta nyt paremmin kuin ennen?
Asuntomarkkina-arki on jatkossa karu. Asuntovelallisen ja -vuokralaisen taloudellinen liikkumavara supistuu nopeasti ja arjesta tulee haasteellinen etenkin pk-seudulla. Kulutuskysyntä pysyy käynnissä vain velkavetoisena johtaen pahaan velkaantumiskierteeseen. Ei tarvita kuin työttömyys tai työkyvyttömyys tai yleisen korkotason nousu, niin perhepainajainen on irti.
Yhden prosenttiyksikön nousu viitekoroissa merkitsee yli miljardi euroa lisää korkokuluja kotitalouksien maksettavaksi. Tähän päälle vielä asunto-osakeyhtiöiden 15 miljardin velat ja niissä muhiva 15 miljardin korjausvelka, joka on rahoitettava. Lyhennysvapaapyynnöt, laina-aikojen järjestelyt, maksuhäiriöt ja ulosotot lisääntyvät varmasti. Tämä johtaa asuntojen ostamisen ja remontoimisen luottohanojen kiristymiseen. Tällöin varovaisuus asuntojen ostamisessa ja tuottamisessa kasvaa yhä. Kauppa käy korko- ja verobensan jälkihuuruissa, mutta kuinka kauan. Pelkään, että presidentti Sauli Niinistön aikanaan eduskunnan puhemiehenä esille tuomalle ”asuntojen roskapankille” tulee vielä käyttöä lähivuosina.
Jos kansantalous saadaan nopeasti kasvuun ja asuntojen tuotanto vastaamaan kysyntää hallintamuodosta riippumatta, vältymme pahimmalta. Kannattaisi harkita, että talkoissa hyödynnettäisiin kasvavaa yksityisten vuokranantajien joukkoa. Suomalaisten asuntovarallisuus on 300 miljardia euroa, josta yli 200 miljardia on velatonta. Monella kotitaloudella on siis jo velaton oma asunto ja riittävä maksukyky hankkia terveeltä pohjalta 1–2 sijoitusasuntoa vuokra-asuntoa kaipaaville.
Tarjonta lisääntyisi ja samalla tulee pitkäjänteisesti jälkikäteissäästettyä eläkepäiviä varten. Pitäisi ymmärtää, että suomalaisten asuntomarkkinoiden ainutlaatuinen ominaisuus on maailmanennätysluokkaa oleva monimuotoisuus. Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia ja ravitaan kaikkia tasaveroisesti yksisilmäisen viikatteen käytön sijasta. Ideologisiin lukkoihin ei ole nyt varaa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Asuntojen roskapankeille saattaa tulla käyttöä”