Asuntokaupan kuntotarkastus tarvitsee selkeitä sääntöjä

Asuntokaupan kuntotarkastus on jo vuosia herättänyt usein vahvoja tunteita, niin puolesta kuin vastaan. Eikä ihme. Tämä on niitä harvoja aloja, joissa ei ole minkäänlaisia pätevyysvaatimuksia eikä tätä alaa valvo kukaan viranomainen. Melko uskomatonta nykypäivän Suomessa, eikö totta?

Asuntokaupan kuntotarkastuksia tehdään Suomessa alueesta, rakennuksesta ja toimijasta riippuen noin 500–2200 euron hintahaitarilla. Hinnoittelu on usein jaoteltu rakennusvuoden, neliöiden ja sijainnin mukaan, mutta siitäkin huolimatta palvelulla voi olla monien satojen eurojen hintaero.

Kuntotarkastus pitäisi tehdä yhteisen toimintamallin mukaisesti noudattaen KH-kortin ohjeita, mutta näin ei useinkaan ole. Palveluntarjoajat tietenkin lupaavat tehdä tarkastuksen ohjekortin mukaisesti ja kertovat näin usein raportissakin, mutta todellisuus on aivan toista. Ohjekortit ovat maksullisia tiedostoja, minkä vuoksi kuluttajan on todella vaikea todentaa, tekeekö tarkastaja työnsä ohjekortin mukaisesti vai ei.

Nykypäivän Suomessa on todella niin, että kuka tahansa voi pistää yrityksen pystyyn ja alkaa tehdä kuntotarkastuksia ilman minkäänlaista rakennusalan koulutusta tai työkokemusta. Alalla on vapaaehtoinen maksullinen koulutus nimeltä asuntokaupan kuntotarkastajan pätevyys AKK, jota ylläpitää Fise. Koska koulutus on vapaaehtoinen ja melko hinnakaskin, ei kyseistä koulutusta ole käynyt monikaan tarkastajista. Tällä hetkellä voimassa oleva pätevyys löytyy Fisen rekisteristä 75 henkilöltä.

Vaikka kuntotarkastajalla olisikin asuntokaupan kuntotarkastajan pätevyys AKK, ei tämäkään vielä takaa, että kuntotarkastus ja raportointi tehtäisiin yhteisen toimintamallin KH 90-00394 mukaisesti. Tämä on mielestäni todella iso puute, johon koko kuntotarkastusala toivoo pikaisesti ratkaisua. Ei ole kenenkään etu, että kuntotarkastus tehdään tarkastajasta riippuen vaihtelevasti. Myöskään ongelmasta aiheutuva koko alan mainehaitta ei tule korjaantumaan ilman yhteisiä pelisääntöjä ja valvontaa.

Kuntotarkastajan vastuu puhuttaa usein ja voi aiheuttaa myös negatiivisia tunteita. Tämä on ymmärrettävää, koska asiakas maksaa paljon kuntotarkastuksesta ja haluaa myös vastinetta rahoilleen. Mikäli tarkastaja on ammattitaidoton, huolimaton tai ei havainnoi tarkastuksella esimerkiksi riskirakenteita, voi näistä tulla ikäviä jälkipuinteja kaupanteon jälkeen. Pahimmillaan vuosien oikeustaistelu asian ratkaisemiseksi.

Kuluttajansuojalain mukaisesti kuntotarkastaja vastaa työstään kuluttajalle. Laki edellyttää, että tarkastaja tekee työnsä huolellisesti sekä ammattitaidolla ja vastaa siitä, että hänen antamansa havainnot, päätelmät ja niistä tehtävät suositukset ovat oikeita ja kattavia. Hän vastaa myös siitä, että tarkastus on tehty sovitussa laajuudessa. Kuitenkaan kuntotarkastaja ei ole vastuussa kiinteistön virheistä, vaan näistä vastaa omistaja. Usein asuntokauppariitatilanteessa kuntotarkastaja pääsee melko vähäisin vastuin, usein oikeustaistelua käydään myyjää vastaan.

Usein asunnon ostaja on tekemässä yhtä elämänsä suurinta sijoitusta, oman kodin hankkimista. Mitä lähemmäs pääkaupunkiseutua mennään, sen enemmän kodit maksavat. Kuntotarkastus onkin hyvin perusteltu toimenpide, jota myös pankit nykypäivänä usein vaativat lainaehdoissaan. Hyvin ja laadukkaasti tehty aistinvarainen kuntotarkastus ja tarvittaessa riittävän kattavat rakenteiden kuntotutkimukset riskipaikkoihin pienentävät asuntokauppariitojen mahdollisuutta merkittävästi. Vielä kun saisimme alalle selkeät pelisäännöt, niin saisimme alan maineen puhdistettua ja asuntokauppariidat minimiin.