Energiankäytön minimointi ja energiatehokkuuden parantaminen ovat ehdottoman kannatettavia keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Uudisrakentamisessa kasvavaan energiatehokkuuteen on pyritty pitkälti normiohjauksella ja energiamääräyksiä ollaan kiristämässä tiuhaan tahtiin. Liiankin tiuhaan.
Jälkiviisaasti voisi todeta, että vuoden 2010 energiamääräyksiä olisi ehdottomasti pitänyt lykätä ja yhdistää tuleviin, vuoden 2012 määräyksiin. Tämänvuotinen normien muutos saattoi olla ylivoimaisen suuri ajatellen koko alaa. Ainakin tapa, jolla se tehtiin – yksipuolisesti U-arvoja alentamalla – oli väärä. Uudistuksessa käytettiin niin sanottua prosenttilaskinta, jolla U-arvoja pienennettiin sekä samalla tiukennettiin tiiveyden ja LTO-hyötysuhteen arvoja. Olisi ollut järkevämpää siirtyä saman tien kokonaisenergiankulutuksen tarkasteluun, kuten monin paikoin muualla Euroopassa. Muutosta ei kuitenkaan viety meillä loppuun asti aiemmalla ministerikaudella. Myös rakenteiden ja ehkä koko rakennuksen toimintaa koskevat rakennusfysikaaliset tarkastelut tehdään nyt osittain jälkikäteen.
Menneestä on tärkeä ottaa opiksi. Rakennusteollisuus suhtautuu varsin kriittisesti siihen, että uusien rakennusten energiamääräyksiä kiristettäisiin jatkossa kahden vuoden välein. Seuraava isompi askel vuoden 2012 jälkeen voisi olla esimerkiksi vuonna 2017. Vähintään viisi vuotta tarvitaan koulutuksen ja tutkimuksen läpiviemiseksi sekä kokemuksien kartuttamiseksi. Vain siten voimme varmistaa nykyisten ja tulevien ratkaisujen terveellisyyden ja turvallisuuden. Ministeriö linjatkoon jatkossakin portaan suuruuden hyvissä ajoin. Teollisuus puolestaan saisi käynnistää vieläkin kiivaamman kehitystyön, jolla vapaaehtoisesti edetään kohti nollaenergiarakentamista.
Kauan odotetut kokonaisenergiankulutuksen laskentamenetelmät energiamuotokertoimineen (primäärienergiakertoimineen) saapuvat lausunnolle syksyn aikana. Kovinta keskustelua etukäteen ovat herättäneet primäärienergiakertoimien suuruudet sekä paikallisesti tuotetun uusiutuvan energian vähimmäiskiintiöt. Ajatuksena on ollut ehkä hieman ”rangaista” suoraa sähkölämmitystä. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua, etteivät valmiudet uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseksi ole vielä riittävät. Tässä on selkeä pohdinnan paikka.
Seuraavan parin vuoden aikana katseet ja resurssit muun muassa ohjauskeinojen osalta tulee kohdistaa etenkin olemassa olevan talokannan energiatehokkuuden parantamiseen. Vaikka energiamääräysten ulottaminen korjausrakentamiseen ei edennyt ajatusta pidemmälle muutama vuosi sitten, nyt on aika selvittää sekin vaihtoehto tosissaan. Myös valtion ja kuntien taloudellista ohjausta tarvitaan, ja se on todennäköisesti normejakin tehokkaampaa. Teollisuuden mielestä asian ympärille tulisi synnyttää uudenlainen korjauskulttuuri: uudet kokonaisvaltaiset korjaustavat, uudet rahoitusratkaisut, uudet liiketoimintakonseptit ja niin edelleen. Energiatehokkaan korjausrakentamisen edistämiseen teollisuudella ei kuitenkaan ole samoja mahdollisuuksia kuin uudisrakentamisessa, vaan esiin tulee nousta ympäristötietoiset tilaajat ja omistajat sekä ennen kaikkea julkinen valta esimerkkiä näyttäen.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Energiamääräyksiä harvemmin harppauksin”