Toimituspäällikkö Seppo Mölsä on käynyt Sitran Jarek Kurnitskin ja ympäristöministeriön Teppo Lehtisen kanssa Rakennuslehdessä keskustelua uusien rakennusmääräysten energiakertoimista. Lehtinen ja Kurnitski tyrmäävät Mölsän ajatuksen keskittyä energiaohjauksessa päästöjen vähentämiseen. Ilmastonlämpenemisen torjunnan kannalta eri energiamuotojen päästökerroin olisi huomattavasti oikeaan ohjaavampi ja yksiselitteisimmin määritettävä kuin primäärienergiakerroin.
Sähkön primäärienergiakertoimen yleisesti käytetty laskentatapa sisältää olettamia, jotka ovat enemmän poliittisia päätöksiä kuin teknisiä faktoja. Suomessa tuotetaan paljon sähköä ja kaukolämpöä yhteistuotantona. Ministeriön mallissa näissä tapauksissa oletetaan, että sähkö olisi tuotettu ensin ilman lämmön talteenottoa ja sitten kaukolämpö olisi tämän sähköntuotannon hukkaenergian hyväksikäyttöä. Näin fossiiliselle vastapainesähkölle saadaan kerroin 2,5 ja kaukolämmölle 0,5.
Onko kuitenkin esimerkiksi Helsingin laitokset rakennettu ensisijaisesti sähkön tuotantoon ja sitten on keksitty hyödyntää lauhdelämpö kaukolämpönä? Kerroin voisi siksi olla molemmille energiamuodoille vaikka 1 tai sähkölle vain vähän yli.
Vielä mielivaltaisempi on päätös, että ydinsähkön primäärienergiakerroin on kolme. Fossiilisilla polttoaineilla primäärienergia lasketaan polttoaineen teoreettisesta lämpösisällöstä ja kerrointa laskettaessa verrataan hyödyksi saatua energiaa tähän. Ydinvoiman kohdalla tämä ei ole edes teoreettisesti mahdollista, koska primäärienergia otetaan ytimen halkaisusta.
Kukaan ei sentään ole lähtenyt primäärienergiatarkastelussa laskemaan, miten isoa osaa tämä edustaa alkuräjähdyksessä syntyneestä atomiytimeen varautuneesta kokonaisenergiasta. Niinpä sitten on otettu lähtökohdaksi ydinsähköprosessin välivaiheena syntyvä lämpöenergia ja verrattu tuotetun sähköenergian määrää tähän. Tälle analogista olisi, mikäli aurinkopaneeleille laskettaisiin primäärienergiakerroin vertaamalla saatavaa sähköenergiaa paneelin pinta-alalle lankeavan auringonsäteilyn kokonaisenergiaan.
Lehtinen ja Kurnitski esittävät ominaispäästökertoimista skenaarion, että jos sähkön ja kaukolämmön tuotannon päästöt menevät nollaan, tällöin päästökertoimen käyttö johtaisi energian käytön lisääntymiseen. Ajatus on mahdoton. Energiatehokkuuteen vaikuttavat rakennuksen tekniset ratkaisut lämmön pitävyydessä, ilmastoinnin lämmön talteenotossa, ohjauksessa, automaatiossa ja paikallisessa energiantuotannossa.
Energiakertoimilla on ohjaava vaikutus vain varsinaisen tuontilämpöenergian osuuteen, joka ministeriönkin tavoittelemassa lähes nollaenergiarakentamisessa on joka tapauksessa hyvin pientä. Jos ja kun sähkö ja kaukolämpö ovat jatkossa päästöttömästi tuotettuja, hinta on noiden teknisten ratkaisujen lisäksi riittävä ohjauskeino kulutukselle. Ei ole mitään syytä jollain kertoimilla ohjata kulutusta runsaspäästöisempiin ja ympäristöä enemmän rasittaviin lämmitysmuotoihin.
Minulle jää epäselväksi, mitä ympäristötavoitteita määräyksillä ajetaan. Selvää on, mitä niillä saadaan: enemmän raskaalla ja kalliilla vesikiertoisella lämmityksellä varustettuja pientaloja.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Energiaymmärrys edelleen kateissa”