Rehellisyys on hyve – paitsi rakennusalalla. Pienet ja keskisuuret suomalaisyritykset painivat vaikeuksissa, joita sinisilmäisten viranomaisten on vaikea käsittää. Jos urakkatarjoukset lasketaan nahoilleen ja silti jäädään tarjouksen voittajasta vielä kauas taakse, on syytä epäillä, ettei voittajalla ole edes aikomus hoitaa lakisääteisiä viranomaisvelvoitteita, kuten sosiaaliturva- ja eläkemaksuja tuloveroista puhumattakaan.
Rehellinen yrittäjä ei tarjouskilpailuissa enää pärjää, kun kilpailu julkisistakin hankinnoista joudutaan käymään vilunkiporukoita vastaan, jotka käyttävät pääasiassa ulkomaista alipalkattua työvoimaa. Tähän soppaan käännetty arvonlisäverokäytäntö tuo vain lisää paperitöitä, joihin hämärämiesten aika ei ole kulunut tähänkään mennessä, alvi kun on todennäköisesti vain yksi tilittämättä jäävä maksusuoritus muiden joukossa.
Jopa parkkiintuneiden pesänselvittäjien äänenpainoista kuultaa katkeruus, kun konkurssiin asetetaan rehellisiä suomalaisia yrityksiä, jotka ovat huolellisesti pyrkineet hoitamaan lakisääteiset velvoitteensa. Ja tämä tapahtuu toimialalla, jolla pitäisi olla meneillään vuosisadan buumi korjausrakentamisen vauhdittamisen myötä.
Suomi ei voi irtautua EU:sta eikä se ole tarpeenkaan, sillä rikollisuudentorjunta ei ole EU:n peruskirjan vastaista. Jos taloyhtiöiden amatööreistä kootuille hallituksille halutaan tiukempia velvoitteita, niin yhtä lailla pitää rakennusalan vaatia maan hallitusta vastuuseen tekemättä jääneestä viranomaisvalvonnasta.
Arvonlisävero on yksi pienimmistä murheista epärehellisille yrityksille. Konsteja on alvin lisäksi muitakin, jos rikollisuus halutaan saada kuriin. Mutta jos rikollisuuden ja harmaan talouden torjunta aloitetaan rehellisesti toimivista yrityksistä, on rakennusalalla kohta suuryritysten rinnalla vain epärehellisiä tai ulkomailta johdettuja yrityksiä. Tätäkö on rakennusalan elvytys Suomessa vuonna 2010?
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Epärehellisyys maan perii”