Hallitusohjelmaa lukiessa betonirakentajan huomio kiintyy hallituksen ohjelmassaan esille nostamiin puun ja puurakentamisen tukiin. Erityisesti asia on kiinnostava valtiovallan sekä toisaalta elinkeinoelämän roolin ja tehtävän kannalta. Onko valtiovallan tehtävänä tukea yksittäistä elinkeinoa muiden elinkeinojen kustannuksella? Valtion suora tuki vääristää kilpailua ja johtaa tehottomuuden kasvuun. Onko se Suomen kansallinen etu?
EU:n tehtävänä on vapauttaa kilpailua ja poistaa kilpailun rajoitteita. Samalla EU rajoittaa valtioiden subventioita teollisuudelle. MEP Hannu Takkula teki kirjallisen kysymyksen EU:n komissiolle, mihin toimenpiteisiin komissio aikoo ryhtyä puun käytön lisäämiseksi jäsenmaiden rakentamisessa. Vastauksessaan komission varapuheenjohtaja Antonio Tajani totesi, ettei komissiolla ole mitään laillista perustetta suosia jotain rakennusmateriaalia toisen kustannuksella. Millä edellytyksellä Suomen valtiolla on oikeus edistää ja suosia jonkin rakennusmateriaalin käyttöä muiden materiaalien kustannuksella? Miksi Suomen hallitusohjelmaan kirjataan metsätalouden kohdalla, että edistetään puurakentamista EU:ssa, kun etukäteen on nähtävillä selkeä konflikti kirjauksen ja EU:n välillä?
Vastaavaa puun käyttöä suosivaa politiikkaa ajetaan muissakin metsävaltaisissa pohjoismaissa. Norjan tukipäätöksistä on valitettu ETA tuomioistuimelle, joka on tehnyt asiasta langettavan päätöksen. Norjan valtion tuet puuohjelmalle on todettu merkittävin osin EU / ETA sopimuksen vastaisiksi ja määrätty palautettaviksi. Voisiko Norjan tilanteesta ottaa oppia, ja olla toimimatta EU säädöksien vastaisesti?
Hallitusohjelman useisiin kohtiin on kirjattu puurakentamisen edistäminen, suoraan tai epäsuorasti. Rakennusalalla on pyritty toiminnallisuuden korostamiseen uudemmassa ohjeistuksessa. Kaikkien rakennustapojen ja -materiaalien on kehitettävä omia ratkaisujaan toiminnalliset vaatimukset täyttäviksi. Haluaako hallitus nyt viedä rakennusalaa takaisin ulkopuoliseen säätelyyn ja pakkovaltaan, minkä tuloksena rakennusalan ulkopuoliset asiat nostetaan päätöksenteon keskiöön?
Hallitusohjelmaan on kirjattu: Edistetään puurakentamista ja rakentamisen energiatehokkuuden laskennassa elinkaarilaskentaa, joka ottaa huomioon myös rakennusmateriaalien ja -tuotteiden valmistuksen. Ympäristövaikutuksiltaan edullisimpien vaihtoehtojen suosiminen otetaan julkisten rakennushankkeiden periaatteeksi ja näiden vaihtoehtojen edistämistä julkisesti tuetussa asuntotuotannossa selvitetään.
Keskeisin osa rakennuksien elinkaaren aikaisista vaikutuksista ovat rakennuksen käytön aikaiset vaikutukset. Rakennusvaiheen ja rakennusmateriaalien energian käyttö ja ympäristövaikutus on jopa erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa merkitykseltään vähäinen, kuten PuuEra selvitys osoittaa (passiivitasoon eristetty rakennus ja biopolttoainetta käyttävä lämmitys). Laskennallisten CO2 – päästöjen kannalta lämmitysjärjestelmällä on kertaluokkaa suurempi merkitys. Normaalissa tilanteessa käyttövaihe on merkitykseltään täysin ratkaiseva. Rakennuksen pitkä elinkaari on yhteiskunnan kannalta paras ratkaisu. Rakennuksilla on keskinäisiä eroja. Eikö ole järkevää suosia pitkään kestäviä, turvallisia ja vähän huoltoa kaipaavia energiatehokkaita rakennuksia?
Raskas kivipohjainen rakennus on erittäin tehokas lyhytaikaisten ulkoilman lämpöpiikkien tasaaja. Massiivisuuden vaikutusta lämmitysenergian kulutuksen suhteen on eräillä tahoilla vähätelty, jäähdytystarpeen osalta en ole havainnut vastaavaa asiaa. Erityisesti, kun huomaamme, että FRAME – hankkeen mukaan jo vuoden 2010 normitasoisessa rakennuksessa jäähdytys alkaa olla energiankulutukseltaan vuonna 2050 merkittävämpi kuin lämmitys. Suoraviivainen yhden materiaalin suosiminen ilman vahvaa tieteellistä perustaa on Suomen etujen vastaista. Ajetaanko samalla rakennuksille asetettavien olennaisten vaatimuksien ohi täysin perustelematta?
Olli Hämäläinen, Betoniteollisuus ry
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Hallitusohjelma kivirakentajan silmin”