Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta puhuu vain puurakentamisen pitkäjänteisestä kehittämisestä lausunnossaan hallituksen esitykseen valtion talousarviok-
si vuodelle 2010. Valiokunnan mielestä vain puurakentamisesta on Suomen kansalliseksi vahvuudeksi ja viennin menestysalaksi.
Onko Suomen ja rakennusalamme tulevaisuus todellakin ratkaistavissa puurakentamisella? Eikö puurakentaminen olisi markkinataloudessa noussut jo aikoja sitten taloutemme veturiksi, jos vaihtoehto on niin hyvä kuin tulevaisuusvaliokuntamme väittää.
Kotimaassa valiokunta haluaa maksimoida puun käytön rakentamisessa. Niin voisi vähentää hiilidioksidipäästöjämme sitomalla arviolta 0,7 miljoonaa tonnia hiiltä vuodessa. Todella merkittävä luku, kun tiedetään kasvavan metsän varastoivan hiiltä noin kymmenkertaisen määrän ja hiiltä tuotavan Suomeen teollisuus- ja voimalaitoskäyttöön keskimäärin viisi miljoonaa tonnia vuodessa. Eikö totta?
Valiokunta esittää, että valtion tukemassa asuntotuotannossa tulisi keksiä puun käyttöä lisääviä ehtoja. Rakentajat siis haluttaisiin sitoa puuhun riippumatta siitä, mikä on käyttäjien tarpeiden mukaista tai estääkö yhden materiaalin suosiminen markkinoiden tuottamien ympäristön kannalta hyvien ratkaisujen valitsemista ja kehittämistä. Haluamme-
ko puukerrostaloja mihin hintaan tahansa vai asukkaiden tarpeiden mukaisesti rakennettuja, järkevän hintaisia ja ympäristöystävällisiä asuntoja?
Ehdotusten perusteluissa moni asia herättää kysymyksiä. Esimerkiksi julkisivujen korjauksiin väitetään voitavan käyttää jopa 60 miljoonaa neliömetriä puuelementtejä. Todellista korjaustarvetta voi arvioida esimerkiksi VTT:n vuonna 1985 tekemän selvityksen perusteella. Senhetkinen rakennusten julkisivujen kanta vastannee aika hyvin tämänhetkisen korjausrakentamisen potentiaalia. Faktatiedon perusteella 60 miljoonaa korjattavaa julkisivuneliötä saattaa löytyä, jos kaikki 15 seuraavan vuoden aikana korjaukseen tulevat julkisivut tehtäisiin puulevyelementein.
On suorastaan härski väite, että puurakentamisen hidas eteneminen Suomessa on asenneongelma. Eivätköhän talouden ja soveltuvuuden reunaehdot sanele sen, että kerrostaloista vain hä-
viävän pieni osa tehdään puurunkoisina, ja senkin, että pääkaupunkiseudulla kansalaiset valitsevat omakotitalojensa runkomate-
riaaliksi kiven lähes joka toiseen hankkeeseen massiivisesta puupainostuksesta huolimatta.
Puun suosimista on vauhditettu muun muassa väitteillä, että Ruotsi on ottamassa suurimman hyödyn puurakentamisen vientimahdollisuuksista Venäjälle ja että Ruotsissa 20 prosenttia uusista kerrostaloista rakennetaan puusta. Näkisinpä sen päivän, kun puurakentamisen vienti Venäjälle ylittää puuhastelun asteen! Puun käytöstä Ruotsissa taas ei ole saatavissa riippumatonta tietoa, sillä Ruotsin tilastokeskus ei kerää tietoa rakennusaineesta.
EU pyrkii poistamaan viennin esteitä, mutta mieltymykset ja ratkaisut vaihtelevat eri EU-maissa ja kansallisia määräyksiä tullee säilymään ainakin muutaman sukupolven ajan. Mietintö sanoo puutuotteita voitava räätälöidä asiakkaan toiveiden mukaiseksi. Onko puuteollisuudessa ongelmana, että asiakasta ei kuunnella vai kyvyssä ymmärtää kuulemaansa?
Tulevaisuusvaliokunnan mielestä Suomen pitäisi hirttäytyä puuhun. Faktojen perusteella se ei ole järkevää.
Kirjoittaja on Betoniteollisuus ry:n toimitusjohtaja.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Hirttäytyykö Suomi puuhun?”
Olipas katkera vuodatus. Ei kai betoniteollisuudella nyt aivan näin huonosti mene. Hämäläinen voi olla aivan luottavaiselle mielellä. Eduskunnassa ja virkamiehistössämme on aivan tarpeeksi betoniteollisuuden lobbareita joten voi sieltä kerrostalomarkkinoilta (jossa Suomi on kehitysmaa puuvaroistaan huolimatta) hiukan lohkaista puullekin.