Järjestöt huolissaan DI-koulutuksesta

RIL, Rakennusteollisuus RT ja ja Kiinteistöliitto ovat huolissaan rakennus- ja kiinteistöalan koulutuksen tulevaisuudesta Aalto-yliopistossa. Osa Aallossa suunnitelluista rakenteellisista ja sisällöllisistä linjauksista on ristiriidassa alan ja yhteiskunnankin tarpeiden kanssa. Tällä uhataan tehdä tyhjäksi Teknillisen korkeakoulun vahva perinne alan johtavana opinahjona.

Järjestöt ovat huolissaan suomenkielisten rakennus- ja kiinteistöalan diplomi-insinöörien  riittävästä määrästä kun Aallossa toimintaa suunnataan kansainvälisyyttä ja tieteellisyyttä painottavaan suuntaan kotimaan tarpeiden kustannuksella. Erityisesti rakentamistalouden opetuksen ja tutkimuksen jatko on turvattava kiireellisesti. Välinealueet, kuten kansainvälisyys ja BIM eivät saa nousta itseisarvoiksi.

Jaksolla 1990-2010 kolmesta yliopistosta valmistui kaikkiaan 3780 rakentamis- ja kiinteistöalan diplomi-insinööriä. Teknillisen korkeakoulun osuus oli  56 %. Valmistuneet olivat valinneet pääaineensa 22 eri päävaihtoehdosta ja erilaisia pääaine-sivuaine-yhdistelmiä oli lähes 500. Monipuolinen opiskelu on palkittu työelämän asiantuntija- ja johtotehtävissä. Alan koulutuksen saaneiden diplomi-insinöörien työttömyysaste on koko 2000-luvun ollut noin 3,5 %, mitä voi pitää täystyöllisyytenä..

Rakentamis- ja kiinteistöalan liikevaihto on 27 miljardia. Se on tuottanut rakennetun omaisuuden, jonka osuus koko kansanvarallisuudestamme on 72 % (560 miljardia euroa).  Suomalainen hyvinvointi ja kilpailukyky perustuvat toimivaan ja tehokkaaseen infrastruktuuriimme.

Aalto-yliopisto ei tunnista rakentamis- ja kiinteistöalan merkitystä, vaikka rakentamis- ja kiinteistöala työllistää 300 000 henkeä eli yhtä paljon kuin teknologiateollisuus.  Lähes mitään toimialalla tehtävää ei voi ulkoistaa ulkomaille.  Diplomi-insinöörit toimivat sektorin johtavina asiantuntijoina ja johtajina. On välttämätöntä, että Aalto-yliopisto kouluttaa suomea osaavia ja suomalaista yhteiskuntaa tuntevia rakennus- ja kiinteistöalan diplomi-insinöörejä myös vastaisuudessa.

Kansainvälistyminen tarkoittaa rakennusalalla lähes aina yritysostoja, mutta hyvin harvoin expat-tyyppistä henkilöliikkuvuutta. Esimerkiksi YIT:llä, jolla on 26000 työntekijää 14 maassa, on vain noin 20 ulkomailla vakituisesti työskentelevää työntekijää.  Sama pätee myös toisin päin, eli alalla työskentelee Suomessa vain muutamia korkeasti koulutettuja ulkomaalaisia – vaikka merkittävä osa suurista urakoitsijoista ja suunnittelutoimistoista on ulkomaalaisomistuksessa. Näistä syistä rakennusalan voimakkaasti kansainvälistettävä maisterikoulutus uhkaa muuttua kehitysavuksi, joka parhaassakin tapauksessa palvelee  vain tiedeyhteisöä mutta ei elinkeinoelämää.

Rakentamismääräykset ovat EU:ssa aina kansallisia sovelluksia. Myös yleisiä suunnitteluperiaatteita parhaillaan yhtenäistävä eurokoodijärjestelmä toimeenpannaan kansallisilla tulkinnoilla. Pystyäkseen kehittämään omaa erikoisosaamisaluettaan suomalaisen yhteiskunnan tarpeiden mukaan alan professorin tulee tuntea ja ymmärtää suomalaista lainsäädäntöä, määräyksiä sekä toimialaa. Siksi on huolehdittava, että professorit tuntevat kansallisen rakentamiskulttuurin sekä -säädökset väheksymättä kuitenkaan kansainvälisen tason tutkimusmeriittiä.

Rakentamis- ja kiinteistöala on huolissaan  mahdollisuuksista keskustella Aalto-yliopiston valitsemista painopisteistä ja tulevaisuuden suunnista.

Yliopiston varainkeruun lähtökohta on ollut säätiöpääoman kartuttaminen eli Aallon yleisiin tavoitteisiin sitouttaminen. Loppusuoralla on osoittautunut, että jopa pysyviä, rahoittajien itse nimettävissä olevia professuureja kaupataan hintalapun kanssa.
Kukaan ei voi tietää, mikä toimiala vetää parhaiten kymmenen vuoden kuluttua, mutta rakentamista riittää aina. Rakennusala tulee nähdä paitsi omana erikoistumissuuntanaan, myös toiminta-alustana jolle muiden alojen teknologioita ja prosesseja voidaan laajassa mittakaavassa soveltaa.

Jos menestyksen mittarit haetaan yksioikoisesti kansainvälisestä akateemisesta maailmasta, ne uhkaavat olla ristiriidassa yhteiskunnan tarpeiden kanssa. Muut yliopistot hyökkäävät jo nyt rekrytoinneissaan ja painopistevalinnoissaan alueilla, joilla Aalto-yliopisto on nyt suuntaa vailla.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tuore raportti ”Tasapainoiseen työllisyyskehitykseen 2025. Ehdotus koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodelle 2016” (Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:16) esittää, että arkkitehtuurin ja rakentamisen yliopistokoulutukseen ennakoidaan merkittävää lisäystarvetta. Volyymista ja lisäyksestä suuri osa on juuri rakentamisalan diplomi-insinöörejä.

Valmistuneiden työllistymistä ja urapolun kehitystä seuraavat mittarit on otettava keskeisiksi koko yliopiston yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioinnissa. Eerityisesti rakentamistalouden opetuksen ja tutkimuksen jatko on turvattava kiireellisesti. Rakentamistalous on edelleen voitava valita pääaineeksi, koska erityisesti siinä työllistymisnäkymät ovat erinomaiset. Pitkään jatkuneet määräaikaisena hoidetut professuurit ja näköpiirissä oleva toisesta professuurista luopuminen ovat haitanneet toiminnan suunnitelmallisuutta ja tulee aiheuttamaan yhdelle professorille täydellisen ylikuormituksen. Muiden pääaineiden on parannettava vetovoimaisuuttaan sisältöjä ja opetusmenetelmiä kehittämällä, ei rakentamistalous kieltämällä- Välinealueet (kansainvälisyys, BIM, …) eivät saa nousta itseisarvoiksi.

Opiskelijan on ensisijaisesti saatava laajat perusvalmiudet toimia rakentamisalalla Suomessa. Kansainvälistymisen lainalaisuudet ovat rakentamisessa erilaiset kuin esimerkiksi muotoilussa tai markkinoinnissa.

Tarmo Pipatti, Rakennusteollisuus RT ry
Helena Soimakallio, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry
Harri Hiltunen, Suomen Kiinteistöliitto ry

Kannanotto on toimituksen lyhentämä. Se on kokonaisuudessaan luettavissa RIL:n sivulta www.ril.fi kohdasta ajankohtaista.