Kauneus on insinöörin silmissä

Rakennusluvittamisessa on kaupunkirakenteen pisimpien julkisivujen mentävä aukko. Maan yleiseen tapaan ei kuulu luvittaa pitkiä meluvalleja ja siltoja. Niiden ulkonäkö on alistettu tie- ja siltatekniikalle. Rakennus- ja maankäyttölaki ei koske niitä.

Siltasuunnittelu- ja tiesuunnitteluprojekteissa elämäntyönsä tehnyt ympäristösuunnittelija pitää suurena ongelmana, että rakennusluvan kaltaisia lupia ei tarvita. Se on osoittautunut sekä laadulliseksi että kaupunkikuvalliseksi ongelmaksi. Muutama kaupunki vie suunnitelmat kaupunkikuvaneuvottelukuntaansa, mutta käytäntö ei ole yleinen. Liikenneviraston hankkeita sanelevat siltoja ja teitä koskevat normit ja ohjeet.

Meluvallien rakentaminen on yleistynyt liikennemäärien kasvaessa. Meluesteiden rakentamista säätelee valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista. Näyttää siltä, että tiehankkeissa toteutetaan nykyään kategorisesti meluesteiden rakentaminen, jotta vältetään melutasojen ylittymisen riski. Esteitä syntyy kivikoreista, betonista, puusta, läpinäkyvistä materiaaleista, maavalleista. Kaupunkikuvatekijät ja esteettisyys jäävät hankkeissa muiden tekijöiden jalkoihin.

Silloissa kaikki normit ja ohjeet takaavat vaatimattoman peruslaadun, ja ne pysyvät yleensä pystyssä. Aina ei synny edes sellaista laatua, jota rakennusten pitää vaatimattomimmillaan toteuttaa.

Ei ole mitään pakotetta tehdä parempaa laatua tai miettiä kaupunkikuvaa. Päinvastoin, sillä siltojen rakentamisessa noudatetaan niin kutsuttua arvonalennusperiaatetta, joka määrää urakoitsijan maksamaan esimerkiksi betonirakenteissa suunniteltua huonompaa laatua tehdessään arvonalennuksen. Urakoitsijat käyttävät tätä periaatetta myös surutta hyväkseen säästääkseen kustannuksia.

Kaupunkikuva kärsii, jos osaa silloista ja meluesteistä ei oteta rakennusluvittamisen piiriin. Erityisen tärkeää se olisi alueilla, joilla on tiivis kaupunkirakenne. Toivoisi, että uusissa meluesteiden ja siltojen suunnitteluohjeissa tämä otettaisiin huomioon.